sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syksy on tullut



Näin voisi ainakin ilmasta päätellen ajatella: ilma jäähtyi, sataa ja illalla on jo pimeää. Puutkin varistavat jo hieman lehtiä. Paljonko lie helteillä ja kuivuudella ollut osuutta asiaan? Liiteriä on täytetty jo polttopuilla. Takassa ollaan pidetty pari kertaa tulet ja kynttilöitäkin on voinut polttaa tunnelmallisissa merkeissä. Kovin vain on joskus hiljaista ja yksinäistä iltojen pimetessä. Olen kuin olenkin sellainen tunteellinen höpsö "joskus". Eilen illalla sattui silmiini ko. laulunsanat ja sillä hetkellä se sopi mielialaan nasevasti: 


"Hiljainen yö, taas sydän lyö. Kiihkeimmin, kiihkeimmin Sulle se laulaa. Vaikene nyt, on päättynyt onnemme aika ja poissa on hän. Siis vaikene. Rannalle käyn, muistan sen näyn. Suudelmin kuumeisin sun syliin suljin. Vaikene vain, tyhjyyden sain. Muistot on mulla, mut poissa on hän. Siis vaikene. Yö rauhaa suo, rakkaani tuo. Liianko, liianko paljon sulta pyydän. Vaieten saa, sua odottaa. Sydämmein kunnes oot luonani taas. Siis vaikene."

Toinenkin laulu kuvasti mm. eilisiltaisia tuntemuksiani hyvin (jotka onneksi helpottivat yöunilla...): <a href="http://lyrics.fi/lauri-tahka/polte">Lauri Tähkä Polte -kappaleen sanoitukset</a>

Nyt on ääntä talossa, kun pojilla on vanhemman pojan kaveri yökylässä.  Pojat ovat tunteneet toisensa ns. kohtuajoista lähtien. Minun poika syntyi keväällä ja ystäväni piti poikaa sylissa ollessaan itse viimeisillä. Siitä lähtien pojat sanoo toisensa tunteneensa ;) Ja vauvoina toistuvasti kyläiltiin ja säännöllisesti sen jälkeen. Siitäkin on jo 12 vuotta aikaa. Kummasti aika menee. Eikä me äidit olla vanhennettu yhtään... eihän? Ei vaikka viides vuosikymmen alkoi ainakin minulla. Kai sitä pitää uskoa, että on jo aikuinen ;)
Nimenomaiselta ystävältä saamiani "lahjuksia" ja osanottokukat ;)
 

Siskon tytön nimiäisetkin olivat nyt kesällä, neidistä tuli Ella <3 Ihana tylleröinen ja pikkusiskonikin jo aikuinen perheellinen nainen. 
Ensikosketus siskontyttöön alkukesältä.

Pakollinen hevosasia tähän väliin. Olen koettanut siedättää itseäni laukkaan ja kaksi pätkää uskalsin kokeilla Tuhti-Pojullakin. Hänen kanssa särjin eka laukkayrityksessä tuon olkapään toista vuotta sitten. Hieman erkanimme toisistamme ja ohjat nykäisi oikeata olkapäätä. Pitkän pään jänne repesi kai osittain. No nyt onnistui paremmin :) Ja Veeruskan kanssa olemme laukanneet hieman useamminkin. Olin jo osallistua tallilla seurakisoihin (ei siis helppoa raviohjelmaa vaan joku helppo ohjelma missä laukata pitäisi)... mutta mutta. Olemme juuri silloin kisojen aikaan tyttöjen lomareissulla Budabestissä. Toiste sitten. Mutta laitetaanpa joku hevosaiheinenkin kuva:
Laukannostoharjoituksia, kamera oli 0.1 sekuntia etuajassa. Nousi se :)

Mitäs muuta?? Koulunpenkillekin palasin tavallaan eli 10 opintopisteen täydennyskoululusta syksyn ja kevään aikana. Eihän se luennoilla istuminen ja parit tehtävät ois mitään, mutta KEHITTÄMISTEHTÄVÄN pusertaminen... *huokaus*. Onneksi on työtoverit potkimassa siihen hommaan ja tiukka aikataulu. kesän mittaan on onneksi ladattu akkuja. Koira tosin on aloittanut nyt vasta viileiden tultua treenikauden - kun voi päästää vapaaksi harjoittelemaan metsästyshommia. Ja kyllä se nauttiikin juoksemisesta. Kävivät Ransun kanssa yhdessäkin kokeilemassa. Uinti ja vesileikit eivät ole koiramme suosikki ja se on harmi se. Kerran sain huijattua uimaan mökkireissulla... ja koetti pompata syliin turvaan silloinkin. Kuvat mökiltä.
 
Linkous menossa.


Ja sainhan minä pihalla edes yhden projektin tehtyä loppuun, kun löysin yhdeltä kirpparilta (romuaarreaitta) vanhan hanan. Tässäpä kuvat siitä. Saunan ovi on tuossa taustalla odottamassa vahausta loppuun. Sille tosin kävi melkein ohraisesti myrskyllä... oli karata, mutta onneksi lasit säilyi ehjänä.


Tällä kertaa ei tämän enempiä vaan siirryn kotiaskareisiin: pyykkäämistä, järjestelyä, tiskiä ja vaatteiden paikkausta. Villasukkien neulomisen aloitin jo kesähelteillä, kun muuta ei jaksanut toista kuukautta kestäneellä helteellä tehdä. Onneksi lomalle sattui niistä muutama viikko.