Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vai pitäisikö sanoa, että joskus unetkin voi toteutua... huh-huh. Vähänkö olin järkyttynyt ja sanaton eilen. Ja äidin mukaan se on jo paljon se, että olen sanaton.

Äiteen laittama onnittelu...

Osallistuin siis tallimme harjoituskisoihin ja helpoimpaan kouluratsastusluokkaan - raviohjelma siis. Ja tuloksena I -sija ja ruusuke, osallistujia oli luokassa yhteensä seitsemän. Olin pudottaa ratsihousuni, kun kutsuivat palkintojen jakoon - yllätettynä toppavaatteissa ja yllättäen buffetista... Hevonenkin oli jo tallissa, kun olin ihan varma etten sijoitu. Luulin sitä ensin ennakoiduksi aprillipilaksi, mutta kyllä siinä pääsi niin käymään. 

Tosin kerrottakoon heti, että minulla oli luultavasti tallin yksi parhaimmista hevosista tuota lajia ajatellen, uudet napakat ratsihousut ja luistamattomat hanskat. Lisäksi minua paremmat ratsastajat antoivat tasoitusta ratsastamalla kokemattomilla hevosilla... Mutta itse olin tyytyväisin siihen, että muistin radan, koetin tehdä sen tasaisesti ja huolellisesti ja tähtäsin yli 50%. Sain 55.3% ja se oli minusta hyvä tulos. Tiesin ettei ole mahiksia lähellekään 60%, kun enhän minä tiennyt lajsta oikein mitään. Viime hetkellä piti vielä kysellä, mistä tiedän aloittaa, miten pitää käyttäytyä jne. Video piti katsella monta kertaa ja ainä löysin jotain korjattavaa/parannettavaa, joten kai se on "pakko" osallistua joskus toisiinkin harjoituskisoihin... Nyt ymmärrän, miten se voi koukuttaa ihan siinä mielessä, että on hyvä mittari itselle ja oppimalleen. Jotenkin mustaa valkoisella nähty arviointi antaa jonkinlaisen tason omalle oppimalleen. Ja antaa uutta potkua oppia lisää.

Tällä kertaa ei irtoa enempää vuodatusta... Kiitos ja hyvää yötä.

Vieroitusta tupakasta

Hyvää maaliskuista torstai-iltapäivää. Olin päivän Kuopiossa tupakasta vieroituskoulutuksessa. Tosin pakko tunnustaa, että lopusta jouduimme hieman lintsaamaan... Kyllä noissa koulutuksissa aina jotain uutta oppii ja saa jotain varmistusta työlleen sekä uusia erilaisia tapoja lähestyä aiheita. Oli kyseessä sitten tupakka, painohallinta tai joku muu terveyteen liittyvä asia.

Oma terveys tässä koetti horjua, pari päivää meni flunssaa potiessa; pientä lämpöä, särkyjä ja tirskuntaa, mutta kunnon räkätautia ei tullut - toivottavasti ei tulekaan. Tehokkaana lepäsin oikein kunnolla pari päivää ja napsin C- ja D-vitamiinia, valkosipulia ja muutaman ibuprofeenin. Tänään tosiaan jaksoin sitten hyvin levänneenä istua koulutuksessa ja huomenna palaan töihin. Aamupäivä olisi kyllä pitänyt kulua työnohjauksessa, mutta nyt joudun passaamaan työkiireiden vuoksi. Koetin muuten eilen joogata ja venytellä kotona, mutta eihän siitä kunnolla mitään tullut, kun koira ja kissat halusi tehokkaasti osallistua harjoituksiini. Kun ne alkoivat villiintyä ja mennä matalalentoa olohuoneesta keittiöön, katsoin turvallisemmaksi siirtyä takaisin nojatuoliin. Olen alkanut epäillä, että Rita-koiralla saattaisi olla juoksuaika tulossa - nähtäväksi jää...

Kokeilin neuloa käsin kivoja kaulahuiveja, sellaisia tuubimallisia. Rita joutui toimimaan mallina, kun pojat eivät suostuneet. Tämä ensimmäinen pienin koevedos meni lahjaksi flunssaiselle pikkuneidille ja toinen hänen flunssaiselle äidilleen.

Koulutuksessa sain muutaman hyvän vinkin nettisivuista, joihin kannattaa tutustua etenkin, jos perheessä alkaa olla teini-ikäisiä. Hyvää havainnollistavaa materiaalia heille. Linkit olivat: http://röökikroppa.fi/ ja http://www.mcurho.fi/.

Kissamaisesta lukemisesta pitäville vinkkaan, että kannattaa lukea äitini kirjoittamaa blogia, joka näkyy etusivullani sekä lisäksi hän bloggaa paikallislehtemme sivulla puutarha-asioista: http://www.pielavesi-keitele.fi/kevatta-kohden/.

Mutta takaisin koulutukseen. Mieleeni jäi pyörimään päällimmäisenä kaksi erilaista asiaa. Ensimmäisenä sain kuulla ettei Rasmus Nallen ystävä polta enää piippua, mikä on mielestäni hyvä asia. Mutta sitten aloin miettimään, että kuinka on Kippari-Kallen laita tai muiden tupakoivien tai piiputtavien hahmojen laita??? Ja lakritsapiippujakaan ei saa enää kaupasta... Nämä asiat ovat menneet minulta ohi jotenkin. Tosin omat pojat ei ole enää Rasmus Nalle iässä. 

Toinen mietityttävä asia oli nuuskan ja sähkötupakan käytön lisääntyminen, huolestuttavasti myös hyvin nuorilla. Siis yäk, nuuska. Mitä ihanaa siinä on? Itse olen kyllä aikoinani (tyhminä vuosina tupakoinut), mutta nyt ei tulisi mieleenkään. Jo sen ajatteleminen miten pahalta se maistuu ja miten huonovointiseksi siitä tulisin, saa puistattamaan. Saati sitten, että tunkisin suuhuni nuuskaa... Sähkötupakkaa en osaa oikein kuvitella, mutta kokeillakaan en halua. Onneksi minulta taitaa puuttua sellainen geeni, joka saisi tuohon koukkuun helposti. Lopettaminenhan tapahtui siirtyessäni lukiosta terveysalan kouluun. Tupakka alkoi vain maistua entistä pahemmalle ja ajattelin ettei hommassa ole mitään järkeä. Ilmeisesti aikuistuin ja lopetin. Mikään askin päivässä säännöllisesti polttava tyyppi en ollutkaan vaan enemmän sellainen fiiliksen mukaan satunnaisesti poltteleva. Joskus päivässä ei mennyt yhtään tupakkaa ja viikonloppuiltaisin saattoi taas mennä aski tai pari.

Liikuntaa liittyen haluan mainostaa, että Keitele Boxing Club on vuokrannut omaa salia varten tilat ja toiminta alkaa pyöriä. Kannustamme kaikkia kokeilemaan lajia tai varaamaan henkiläkohtaista aikaa tai aikaa omalle ryhmälle kunnon testauksiin ja kunto-ohjelmien laatimista varten. Valmentajallamme on tähän valmiuksia. Myymme 10 kerran kuntokortteja, joten vuorotöissäkin kävijät pääsevät kätevästi mukaan aina silloin kuin heille sopii. Lisäksi tarkoituksenamme on järjestää koko perheen tapahtumia ja toimintaa. Nyt jää oma treenaaminen vähemmälle hetkellisesti, kun ensin oli kaikkia kokouskiireitä, sitten iski tämä tauti ja ensi viikko on enää aikaa treenata niihin koulukisoihin. 

Eli edelleen olen osallistumassa helppo D -luokkaan. Tavoitteenani on saada hyväksytty suoritus eli 50%, mutta jos saan yli lähemmäs 60% olen huipputyytyväinen. Lopullinen hevosvalinta tapahtuu ensi maanantaina. Koetan saada jonkun kuvaamaan sitten varsinaisen kisaohjelman. Mainostetaan nyt vielä samalla ihanaa talliamme Wanhan Koulun Tallia Keiteleen Hamulassa. Siellä pääsee tutustumaan ja oppimaan koulu- ja esteratsastuksen saloja. Lisäksi tallilla järjestetään kesäisin leirejä, tallin omia kisoja sekä hieman isompia kisoja vuosittain ja joulun alla mm. ulkoilmajoulujuhla. Mahtavia juttuja!

Sitten loppuun iloista asiaa eli olen saavuttanut ensimmäisen isomman painotavoitteeni, lukema ei alkanut enää 9:llä ja sitä se ei ole ollut piiiitkiiin aikoihin :) Uusikin tavoite on asetettu, hiljalleen jatkan sitä kohti. Tähän asti enimmäispainosta on tippunut noin 9.5 kg.

Ei anneta tämän näennäisen takatalven (meillä satoi toisspäivänä/eilen noin 15 cm kevyttä lunta) häiritä kevätmieltä vaan nautitaan auringosta silloin, kun se paistaa. En anna myöskään pölyn ja likaisten ikkunoiden häiritä - kyllä ne ehtii, kun inspiraatio iskee. Sitä odotellen heipä hei!

Titityy-titityy... titipä hyvinnii tyy :)

Joonatanin lötkölauantai.

Rita väsyi kylässä.

Lomaviikko aluillaan ja aamulenkki suoritettu. Tintit ovat laulaneet kyllä jo viikkotolkulla, mutta nytpä kuultiin joutsenetkin. Olin jo ihmisiltä kuullut, että ovat saapuneet ja nyt järvellä "laulelivat". Pojat lähti kouluun ja minä jäin ihmettelemään mitä tekisi? Tai mistä viitsisi aloittaa. Pitäisi pyykätä, tiskata, siivota, korjata vaatteita, siivota kaappeja ja aloittaa ompelutyöt. Mutta mutta, kun ei oikein nyt huvittaisi. Ei kai silloin ole pakko? Eikös loma ole lomailua ja lepoa varten ei työleiriä?! Sitä paitsi inspiraation iskiessa teen paljon tehokkaammin ja enemmän hetkessä kuin puolipakolla.

Iltapäivällä suunnittelin suuntaavani ystävääni auttamaan pienessä kakkabisneksessä. Tarhaan on kertynyt turhan paljon hevosystäviemme kakkaa ja olisi aika siivota ne pois. Eilen olin ratsastamassa ja ette arvaa mitä tein? EI, en laukannut en, MUTTA harjoittelin helppoa raviohjelmaa KOULUKISOIHIN!! Uskokaa tai älkää, mutta kokeilen nyt näitä hevosjuttuja urakalla näin juhlavuotenani (4-kymmentä lähenee). Tallin omat harjoituskisat olisi kuun lopulla ja ohjelman muistan jo, mutta en vielä tiedä onko minulle hevosta :D Joten pieni jännitys vielä päällä pääsenkö kisaamaan... Kesällä sitten odottaa vielä synttäreiden kynnyksellä se hevosleiri tai oikeastaan 2 päivän koulukurssi. Toivottavasti kykenen sen jälkeen vielä töihin loppuviikoksi.

Tässäpä muutama kuva meidän "salatreeneistä", kuvissa siis suomenhevosruuna Tuhti-Poju. Hän on aikoinaan kisannut ilmeisesti pääasiassa esteitä, joista innostuisi vieläkin, mutta minä sanon esteille EI KIITOS! Mutta näyttihän tuo jo ikääntyvä ruuna innostuvan koulupuuhastelustakin, välillä joutui ihan pidättelemään tosissaan. Pojun mielestä olisi välillä pitänyt laukata - vaan ei, raviohjelmaa vaan mentiin. Muutama alamäen kulma oli vielä vähän jäinen, joten tarkat kulmat jäi muutamassa kohtaa hieman epätarkoiksi, mutta toisella kerralla muistin jo koko ohjelman muuten oikein. Toteutus ei vain ole aina niin yksinkertaista. Hiki tuli, joten kyllä ratsastus on ihan oikeaa liikuntaa. Ja tänään se tuntuu myös hieman reisilihaksissa ja nivusissa. Ehken jopa istuinkyhmyissä. Hyvää treeniä tulee tallihommissakin. Niitäkin vois näin lomalla käydä muutamana aamuna tekemässä - ihan huvikseen. Kotonahan ei nyt viitsi ahertaa... ;)

Kirjaimia kuvittelimme kentälle ja selitykset oli sitä luokkaa.

Pakkikin löytyi.

Hauska kuva vapaasta käynnistä... nauratti itteenikin tuossa.

Minulla kummallinen pönötysasento, mutta oli työ jaksaa mennä pari kertaa ohjelma äkkisestään pelkässä harjoitusravissa.

Nyt taidan ispiroida itseni kuitenkin hoitelemaan edes tiskit ja pyykit. Ja ehkä vielä viitsin hakea puita sisälle iltaa varten, mutta sitten taidan katsella ensimmäisen virallisen lomapäivän kunniaksi jonkun leffan. 

Hyvää viikonalkua ja suukkoja teille lukijoilleni!