Ei näy vielä kevättä ei!

  

Lunta satanut lisää joka toinen päivä, hetkittäin aurinko  paistanut... Tuntuuko keväälle? No ei vielä yhtään, vaikka tirpat sirkuttaa ja jääpuikkoja alkaa muodostumaan. Jotenkin ei vielä innostu tuosta auringostakaan ihan täysillä, kun ympärillä on metrinen hanki. Toiveunia on tullut kyllä nähtyä: että yöllä olisi satanut niin paljon vettä, että se olisi vienyt kaikki lumetkin mennessään... Turhia toiveita. Ohessa muutamia kuvia pihasta viime viikolta - tuon jälkeenhän on tullut lisää lunta!

 

 

Yleensä tuolla tien varressa aita näkyy, nyt pilkistää vain pari tolpanpäätä hangesta...

Patikoimassa Kuer -tunturilla.

Lomailtiin tietysti ensimmäisellä talvilomapätkällä äidin kanssa mökillä Äkäslompolossa. Lunta piisasi sielläkin, lähes sama tilanne kuin täällä. Mutta kummasti se tuo aika on vaan rientänyt, kun edellisen tekstin olin saanut kyhättyä ennen joulua.Töissä on ollut todella kiireitä (flunsa ym. kausi) ja ehdin jo itsekin sairastaa vatsataudin. Influenssat ja RS-virukset ynnämuut tarjolla olleet eivät onneksi tarttuneet. Nyt olen lomaillut viikon ja ai, että minua on nukuttanut. Viimeistään aina aamulla venytellessä tajuaa miten väsynyt on ollut. 

Polkua poroille...

Äkäsmyllyllä koskikaran laulua kuuntelemassa.

Vierailu tottakai Virpin luona ja maastossa...

Loman kunniaksi.

Eilen minuun iski toisenlainen tauti, kun jouduin leipomaan esikoisen luokan myyjäisiin. Tein juustosarvia uudella ohjeella sekä banaanikakun - tai enemmän torttu se oli, suklaakuorrutuksella. Se on sitten ostajan helppo tuunata pääsiäiskoristeilla kahvipöytään. No, joka tapauksessa innostuin siitä leipomisesta pitkästä aikaa ja nyt minulla on edessäni tuore pataleipä yrtein, sipulin ja siemenin täydennettynä sekä uunissa toinen banaanikakku omiin tarpeisiin. Lisäksi ajattelin vielä illemmalla tehdä kotiinkin juustosarvia, sillä ne olivat todella hyviä. En muista kyllä millon olisin leiponut enemmän kuin yhden helpon marjapiirakan...

Todistettavasti viime viikon piirakka.

Tänään valmistunut banaani-suklaatorttu pääsiäisen kunniaksi.

Ei niin onnistunut pieni pataleipä, mutta maku oli hyvä.

Syksyllä kävin siis pitkästä aikaa muualla kampaajalla ja samalla tuli ystävää nähtyä pitkästä aikaa. Suuret oli suunnitelmat jälleen tuon vasemman puoleisen tyylin jälkeen kasvattaa hiuksia - vaan kuinka kävikään? Edelleen jatkuvasta talvesta huolimatta minulla on nyt ympäri päätä sänki!

Syksyn malli.

Tämänhetkinen look.

Kuvaa niskasta, jos saatte selvää...

Tukka on oikeasti piikkisuora, mutta kokeilin miltä loivat kiharat näyttää.

Sänkeä.

Sitten hieman eläimellisempää ja ehkä kiinnostavampaa kuvaatoa. Tässä muutamia tyylinäytteitä siitä, miten eläimet osaavat rentoutua - joka päivä. Ei paljon lumi- tai lämmityshuolet paina...

 

Sweet Emma, WKT:n luottoratsujani.

Hirnun Poika eli Poitsu, hyvänmielen ruuna.

Olen päässyt osallistumaan muutaman kerran myös ponikerhoon.

Lumen lisäksi olin jo hetken kyllästyä talonlämmityspuuhiin - etenkin puumenekkiin, kun liiteri ammotti tyhjyyttään. Onneksi järjestyi mahdollisuus hakea pari kuormaa puita kohtuullisen matkan päästä. Kiitos puut tehneelle ja kärrin lainanneelle. Reippaana ladoin niitä sitten liiteriin ja sain itseni kovin kipeäksi, sillä olin vasta toipilasvaiheessa vatsataudistani. Onneksi pojat tuli avuksi ja tekivät myös lumitöitä. Lauantaina oli nimittäin myös ratsastustunti ja mielestäni kohtuudella Poitsun kanssa vedettiin myös laukkaa loivalla kiemurauralla tehden pysähdyksiä ja siirtymisiä raviin/käyntiin kesken tehtävän. 

Lumitöitä on siis kiitettävästi riittänyt tänä talvena. Viimeksi eilen sai riehua kolan kanssa. Ei mahdu nuo lumet enää oikein minnekään. Eilisestä lumenpudotushommasta on niskat nyt jumissa ja saatte uskoa, että eilen käsiä hapotti. Apunani oli monta metriä pitkä lumenpudotin, jota apuna käyttäen ja lumikasan päällä horjuen kevensin lumikuormaa takapihan puolelta lumiesteiden kohdalta. Alapuolella kun on terassi valokatteineen... Nyt eilen satanut lumi valuu toiselta puolelta itsekseen alas, koska siellä puolelle ei ole "jarruja". Uhkaavasti lumet lähenee jo ikkunaa. alkaa olla kasa seinänvieressä jo ikkunalaudalla. Joutuukohan sinnekin vielä lapion kanssa töihin?

Mutta tuosta lämmityspuuhasta vielä. On ilmeisesti pakko alkaa todenteolla suunnitella alakerran takan purkamista ja uuden hankkimista, koska puiden polttaminen on siinä lähes turhaa. Takka ei enää varaa lämpöä, mutta tokihan se hieman lämmittää muuten. Todella paljon meni tänä talvena puuta. On kuulemma mennyt muillakin, mutta olen hankkinut kolme kertaa lisää puuta tälle talvelle... Pääosin kyllä talo on lämmennyt puulla, onhan minulla hella, 2 takkaa ja saunassa puukiuas. Etenkin vanhempi poika on kova saunomaan, joten sauna on lämmennyt useimpina iltoina talven aikaan.

Joonatan juuri tänään. Herra jo keväällä 11 vuotta.

Roope 9 v. jälleen pääsiäisruohon kimpussa.

Erittäin maukasta ja mukavaa pääsiäistä kaikille! Josko ennen kesälomaa taas jotain.