Tosin treenikausi (kuntonyrkkeilyn parissa parin vuoden tauon jälkeen) alkoi 15 asteen pakkassäässä tuulessa Lossisaaren laavunuotiolla parilla nakilla ja rahkalla. Rahkan lusikoin puusta veistämälläni tikulla. Pari pientä lenkkiä piti tehdä lämpimikseen ja tuumailin siinä samalla, että eikös se keho kuluta jo kylmällä, kun koettaa pitää sisuksen riittävän lämpimänä. Näin ainakin toivon. Saunan päälle en sitten uskaltanut juoda kuin vettä. Jos meinaan tuota elopainoa saada tippumaan.
Uuden vuoden lupauksia en sen kummemmin (ainakaan ääneen) tehnyt, mutta moni varmaan on tehnyt. Tai tekee viimeistään kevän ja kesän kynnyksellä. Tosin onhan hyljekin tunnetusti "rantakunnossa" ;)
Ruokavaliossa on kyllä hieman joulun jälkeen parantamisen varaa. En ole yleensä mitenkään erityisen perso suklaalle, mutta kyllä sitä on nyt uponnut, kun on lahjaksi saanut. Eihän niitä voi poiskaan heittää. Osan lahjoitin kyllä eteenpäin. Enemmän minun paheeni on suolaiset herkut ja valitettavasti saunaolut. Koetan nyt kovasti korvata sen vedellä, kivennäisvedellä tai joskus erityistapauksessa alkoholittomalla tai I-oluella. Muita sitten vain "juhlatarkoituksessa".
Laihdutusohjeissa sanotaan, että syö riittävän paljon, koska liian moni laihduttaja tai painonsa hallitsija syö aivan liian vähän tai liian harvoin. Laihduttaessahan ei pitäisi olla nälkä. Asiakkaillekin toitotan säännöllisestä ruokailurytmistä ja sopivista annoksista - kulutukseen nähden. Siinä minulla on nyt mennyt pahasti pieleen. Kulutusta ei ole ollut, mutta ruokaa kylläkin. Päiväruoka töissä tulee syötyä suurinpiirtein oiken, mutta illalla tahtoo mennä pieleen.
Valmentaja sanoin tänään alkupalaverissa, että aloittaa päivän puurolla ja lopettaa siihen. Yökkyytti. Oma puuro ei maistu hyvälle. Valmiit pienet annospussit menee vähän aikaa. Vain äidin keittämän pehmeän kaura- tai moniviljapuuron sai opiskeluaikaan aamulla alas. Itsekeitetty menee jankiksi. Taidan pysytellä kuitenkin leivässä tai rahkassa aamuisin. Illoiksi pitää kehitellä jotain marjojen, rahkan tai pirtelön lisäksi.
Jossakin ohjeissa käskettiin myös olemaan kärsivällinen. Mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon ei ole tie pysyviin tuloksiin. Tiedän - minusta ei ole siihen. On pakko tehdä pieniä parempia valintoja, joissa saatan jopa pysyä. Toivon, että kuntonyrkkeilyssä saan ensin turhan nestelastin pois ja vähitellen alkaa palaa rasva, ei lihakset. Niska-hartiaseutu huutaa jo apua neulomisen jälkeen. Samoin on palannut viime talven ongelma öisin: käsien puutuminen. Neulominen ja joutilaisuus siihenkin ilmeisesti syynä. Aamulla ei tahdo saada puhelinta käteen ja herätystä pois päältä. Lisäksi toivon, että lihaskireydet jaloissa alkaa antamaan periksi ja se taas helpottaisi toista lajia eli ratsastusta. Viime perjantaina aloin taas kaartaa oikealle sisään.
Uusimmat tuokset, menossa siskon jalkoja lämmittämään. Koetan opetella hiljalleen neulomaan muutakin kuin oikeaa ja nurkaa sekä raitoja eri väreillä.
Pitäisi unohtaa koko sana - dieetti. Useimmiten dieetti loppuu ja sen jälkeen palataan takaisin vanhaan, jolloin paino alkaa taas nousta. Eli mitä jo aiemmin sanoin - pieniä parempia valintoja ja lisää perusliikkumista. Pussikeittoihin en ole koskaan hurahtanut ja erikoisiin laihdutusjuttuihin ei ole varaa.
Toivon, että päivien taas pidentyessä saan lisää energiaa ja intoa myös liikkumiseen. Syksy on mennyt jotenkin ihan saamattomissa tuntemuksissa. Työt on jaksanut juuri ja juuri suorittaa haukotellen, mutta kotona on vain nojatuoli kutsunut puoleensa. Valo tekee kyllä ihmeitä. Kai minusta on tulossa oikeasti vanha, kun vielä muutama vuosi sitten vuodenaikojen vaihtelu ei väsyttänyt näin. Lie hormonit ihan pielessä...
Pakkanen näyttää kirivän uhkaavasti loppuviikoksi. Saa tiedä miten perjantain ratsastustunnin käy? Torstaina alkaa kuitenkin kuntonyrkkeilytreenit ihan oikeasti. Saatan kyllä olla puolikuollut sen jälkeen. Onneksi on sen jälkeen kolme päivää vapaata edes töistä. Niistä yksi päivä pyhitetty kyläilylle rakkaan ystävän luo poikien kanssa ja sunnuntai kotona oleiluun. Perjantai varmaan menee purkaessa joulua pois. Joulukuusikin on kasvattanut jo melko pitkät kerkät, vaikka muualta neulaset karisevat. Kunhan ei koko puu juurtuisi tuohon paikalleen. Lopuksi kuva kuusestamme, jonka juniori koristeli jo viikkoa ennen joulua :) Vielä kerran: Hyvää alkanutta uutta vuotta!
