Tämä päivä muodostui paljon mielenkiintoisemmaksi ja erilaisemmaksi kuin olin etukäteen ajatellut. Päivän lopulla sain kimmokkeen kirjoittaa pitkästä aikaa jotain tännekin, kun minua vielä sopivasti muistutettiin blogini olemassaolosta. Kiitos Sirpa! :)
Päiväni ei ollut perinteinen työpäivä - toki aamulla pari tuntia kävin työmaallakin vastailemassa puhelimeen ja hoitamassa erinäisiä asioita. Sitten olin loppupäivän valmistautumassa oppisopimuskoulutukseen ja aloittamassa muutosvalmennusta. Aloitin yhden osion opinnot, jotka sisältyvät vanhustyön erikoisammattitutkintoon. Sotestakin keskusteltiin ensimmäisellä kerralla, mutta jatkossa keskitytään lähinnä muutokseen ja vanhustyön asiakaspalveluverkostossa toimimiseen.
Joku hieman ihmetteli miten koulutus liittyy työhöni, mutta oivalsi pian asian, kun kerroin että varmaan noin 80 % asiakkaistani on ainakin yli 65 -vuotiaita ja vanhimmat siellä 85-95 ikähaarukassa. Voi olla joku vanhempikin... Ja teen lisäksi yhteistyötä muiden ikäihmisiä hoitavien tahojen kanssa säännöllisesti. Myös akuuttivastaanotolla.
Päivä oli lyhyesti sanottuna opettavainen, silmiä avaava ja ajatuksia herättävä. Tuskin maltan odottaa seuraavaa lähipäivää mitä silloin tapahtuu. Nyt taas muistan miksi olen aina tietyin väliajoin halunnut osallistua erilaisiin ammatillisiin lisäkoulutuksiin. En siis mistään koulutuspakosta vaan omasta halusta ja mielenkiinnosta. Halusta kehittyä ja oppia uutta.
Minua siis kiehtoo uuden oppiminen ja se mitä milloinkin opiskelen, vaihtelee paljonkin ratsastuksesta kuntonyrkkeilyyn, ammatillisesti uusia osa-alueita, tavata ja tutustua uusiin paikkoihin, uusiin ihmisiin. Varmaan ihmisen luontoon kuuluu tutkia ja ihmetellä ja ottaa haltuun uusia taitoja.
Lukeminen ja kirjoittaminen on ollut osa minua, mutta valitettavan vähän nykyisessä elämäntilanteessa. Onneksi äitini on sentään saanut kirjoitushaaveitaan toteutettua ja olen saanut osallistua siihen omalla tavallani. Kirjoittamista sivuttiin myös illalla kirjastolla kirjailijatapaamisessa. Miksi eksyin sinne, saatat kysyä? Siksi, että aihe oli ns. pinnalla, koska pitkän tauon jälkeen aloitin vanhan harrastuksen eli kuntonyrkkeilyn. Kirjailija ja toimittaja Janne Romppainen on kirjoittanut kirjan "Mikä nyrkkeilyssä viehättää?" ja minua kiinnosti suuresti kuulla tähän vastauksia. Lisäksi kiinnosti tavata kotipitäjän opettajanakin tunnettu henkilö, joka opettaa entisessä opinahjossani. Yhdistäväksi tekijäksi paljastui myös Kainuun seutu. Olenhan opiskellut terveydenhoitoalaa siellä.
Täytyy sanoa, että tapaamisen aikana opin jälleen uutta ja kiinnostavaa. Jäi kytemään halu lukea lisää. Kirjakin täytyy nyt luultavasti hankkia. Kuulimme myös nyrkkeilyn historiaa ja mitä liitoskohtia erilaisiin rutiineihin ja eri taiteenlajeihin siitä voi löytää. Mystistä. Edelleenkään minulle ei syttynyt palavaa intoa katsoa nyrkkeilymatseja (toki olen niitä joskus seurannut), mutta hahmojen tarinat olivat jännittävää kuultavaa. Aiemmin olen ollut kiinnostunut lähinnä nyrkkeilijöiden elämänkerroista elokuvien muodossa, mutta nyt aihe sai uusia näkökulmia. Oletteko ajatelleet esim. että nyrkkeilyssä ja teatteritaiteessa on jotain samaa?
Ihmistä kiehtonee tuntematon. Se mitä metsän tuolla puolella on. Miltä kuussa näyttää? Kuinka valo syntyy jne. Muuten varmasti ihmiskunta olisi jämähtänyt kivikaudella tai kuollut sukupuuttoon. Nyt jäin miettimään mitä yhteistä nyrkkeilyllä ja ihmisillä, vanhuksillä on? Ensin tulee mieleen, että molemmilla on yksilöllinen ja mielenkiintoinen historiansa. Lisäksi nyrkkeilijöistäkin tulee joskus vanhoja ja joku heistä voi olla jonkun meidän hoitotyön ammattilaisenkin hoidettavana. Vanhuksissa voi olla joku, joka on ollut kiinnostunut nyrkkeilystä tai sitten pitsinnypläyksestä. Vanhuksetkin ovat erilaisia kiinnostuksen kohteineen. Oletko koskaan kysynyt ikäihmiseltä mikä häntä kiehtoo? Saatat yllättyä.
Nyt tuntuisi tarinaa riittävän, vaan tekeillä ei ole elämänkerta eikä edes novelli. Olin ajatellut kirjoittaa samalla päiväkirjamaisesti myös kesän ja alkusyksyn tapahtumista, mutta siihen olisin mielelläni liittänyt kuvia. Kärsivällisyys saunaa odotellessa ei nyt siihen riitä, joten jätän sen toiseen kertaan. Kirjoittelemisiin siis!
