Hellekupolia pukkaa?

Kyllä tarkenee olla töissä. Ja ihan varmasti muuallakin. Kävi sääliksi vanhempi lapsi eilen, kun oli kesätöissään konttaillut kirkon vintillä villan seassa tarkistelemassa jotain sähköjuttuja. Meidänkin työpaikan vintillä oli oikein sauna, kun vein sinne ylimääräistä tavaraa. Ihmiset ovat kirmanneet ilmeisesti kesälaitumille tosissaan, kun on kerrankin ollut niin hiljaista. Myös tällä kirjoitusrintamalla minulla. Ei vaan saa aikaiseksi. Olenkin miettinyt pitäisikö lopettaa kokonaan tämä blogi...


Kevät tuli ja meni työn touhussa niin kotona kuin palkkarintamallakin. Kesälomaa pidin pari viikkoa ja ne kului rästihommilla. Enkä saanut edes kaikkea tehdyksi, kun piti ihan vain levätäkin ja olla tekemättä yhtään mitään. Oman lapsen ja veljen lapsen rippijuhlat on pidetty, kummilasten synttäreitä juhlittu jne. Parilla lähifestarilla vain piipahdin autonkuljettajan ominaisuudessa. Nyt viikonloppuna on torilla Keitele-päivät ja ihan ajattelin käydä kuuntelemassa Elonkerjuuta, kun on niin hyvät kelitkin. Ja synttärit. Ainahan sitä kannattaa juhlia, että on vielä elossa.


Suunniteltiin aamukahvilla omia muistotilaisuuksia ja ideoitiin sitä, että ne pitäisi pitää ennen kuolemaa niin saisi kerrankin itse kuulla sukulaisilta ja läheisiltä kauniita sanoja ja kehuja. Saisi itse päättää juhlien tarjoilun - juomanakin vaikka kivaa värikästä boolia tai viskiä kahvin kera eikä missään nimessä karjalanpaistia. Voisi myös laatia mieleisensä vieraslistan ja juhlapaikan. Eikö olisi kätevää?! Mitä sitä sitten suremaan menetettyä aikaa, kun voi viettää sitä läheistensä kanssa, kun on vielä voimissaan. Kuoleman jälkeen vain pikainen polttohautaus ja se on siinä. Kukkia jos joku jonnekin haluaa toimittaa, voi ne kerätä kesäaikaan luonnosta. Säästyy nekin rahat turhuudelta. Omaiset jos haluavat keskenään sitten tehdä surutyötä, tehköön sen mieleisellään tavalla. Vainaja ei siitä enää mitään tiedä.


Että semmoisia ajatuksia tällä kertaa. Jotain muuta ehkä ensi kerralla. Jos ensi kerta joskus tulee. Jos ei kuolla kaikki helteeseen... :)


P.S. Viljo-kissa on kasvanut kovasti ja pyytää jo hiiriä ja myyriä. Valitettavasti jonkun linnunkin toi sisälle eräänä aamuna räpistelemään. Ulkoistin molemmat.

Lumi-infernosta kotikuntosaliksi

On se hyvä, kun lumityötä ja puun kantaminen on pitänyt huolta edes jonkinlaisesta liikunnasta koiran ulkouilutuksen ja liian harvoin tapahtuvan ratsastuksen lisäksi. Tänäänkin kädet hapotettu, kun kolasin ja lapioin katolta pudonnutta lunta. Varaston katto pitää vielä lumensa, mutta kun ne tulee alas, on vielä pintä jumppaa luvassa.

Ja koska keli muuttui nyt plussan puolelle täällä meillä ja Äkäslompolossakin lauhtui, päästään lomalle. Luulisin, että pääsen sielläkin vielä lumitöihin. Viimeksikin lapion polun laavulle ja lintujen ruokintapaikalle.

Kissoilla on parhaillaan menossa matalalentoharjoitukset. Kaksi nuorinta säntäilee talossa ympäriinsä ja kurisee ja murisee. Koiraakin ihan hirvittää. Vielä kun Viljo -poika hieman kasvaisi ja ennenkaikkea kasvattaisi kunnolla killuttimiaan, voisi koittaa aika pienen nipsauksen. Kollina voisi jatkaa sitten kohti kesää :)

Laitan tähän nyt muutamia kuvia Viljosta pienenä heti meille tultuaan ja nyt tuoreimpia kuvia vertailun vuoksi.

Sisarukset äipän tisseillä.

Äitiä väsyttää...

 

Loma tuloillaan eli hauskuuksia horisontissa!

Tai no se lomankin toteutustapa riippuu vielä hieman kelistä. Nyt iski nimittäin oikea talvi ja pakkaset. Mökkeily ja ulkoilu -30 asteen pakkasessa ei kuulosta houkuttelevalle, mutta jospa sää vielä korjaantuu seuraavien viikkojen aikana.

Kuvassa keski-ikäinen Roope melkein 10 v. ja
"pikku"-Viljo, noin 7 kk. Muutti syksyllä meille asumaan...
Viljosta ehkä lisää myöhemmin. Ainakin kuvia.

Pientä kaamosväsymystä on ollut havaittavissa, vaikka lähes kaikin mahdollisin keinoin olen sitä koettanut torjua. Vaikka luulen ettei minua pimeys väsytä, vaan työt ja arki. On ollut aika tiivis vuosi kaikenkaikkiaan eikä helpotusta juuri ole näkyvissä. Taloudellisestikaan. Mutta eteenpäin elävän mieli...

Opiskelutkin on jo osin paremmalla puolella - enää yksi lähipäivä. Sitten vielä näytöt ja hyvinvointipäivään osallistuminen. 
Tuosta päivästä muodostuukin mielenkiintoinen. Keiteleen kunnan hyvinvointipäivä on avoin kaikille, koululaisetkin ovat tapahtumassa mukana, sillä tuo lauantai 26.tammikuuta on heille koulupäivä. Paikalla on puhumassa mm. Pekka Hyysalo ja Tony Dunderfelt. Lisäksi kaikenlaista muuta ohjelmaa ja näytteilleasettajia.

Näitä opiskelujuttuja tehdessä olöen samalla mietiskellyt kaikenmaailman Wilmoja, Moodlea, sähköpostia, Instaa, WhatsUpia, Facebookia, Tindereitä, halukoneita, Lynckejä ja Skypeja, Linkened, pilvipalvelut ja ohjelmistopäivitykset. Kyllä kehitys on ollut sellaista, että ei millään pysy kaikessa mukana eikä ainakaan ehdi olla mukana kaikessa. Aika ei vain riitä eikä mielenkiinto - ainakaan kovin kauan. Mikä on milloinin trendikästä ja mikä jo vanhanaikaista... Huoh. Olen kai jo osin vanhanaikainen. Vanha? Ei kai? Keskikertainen ehkä. Aina olen koulussakin ollut sellaista keskikastia suoriutumissa, jossain aineessa ehkä hieman parempi, jossain toisessa huonompi. Keskimäärin siis hyvä. Eikö se riitä, jos on siihen tyytyväinen? Minusta riittää. Ne jotka haluaa loistaa, loistakoon.

Tein huvikseni jonkin testin, jonka nimeä en enää muista, joku väritesti. Olin sininen, konsuli. Testi antoi prosentteja sille oletko ekstrovertti vai introvertti eli mielen kuvausta. Oli 65% ekstrovertti. Seuraava kohta koski emergiaa eli intuitiivinen vai realistinen. Olin 59% realistinen.

Luonto kuvastui joko logiikkakeskeisenä tai periaatekeskeisyytenä. Olen 57% periaatteellinen ihminen. Taktiikassa olen 56% suunnitteleva ja 44% jää etsivälle puolelle. Identiteetiltäni olen 57% määrätietoinen ja muuten varovainen. Aika keskiarvoa siis kaikissa - eikö? Konsuli on poikkeuksellisen huolehtiva, sosiaalinen ja suosittu ihminen, joka on aina valmis auttamaan. Poikkeuksellisuudesta en tiedä, mutta pyrin huolehtimaan muista ja olen valmis auttamaan omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.

Nyt on pakko nousta venyttelemään tästä tietotekniikan ääreltä. Vanhoissa jäsenissäni tuntuu vielä toissapäiväinen 3 tunnin ratsastusurakointi. Kaksi tuntia hyvässä seurassa maastossa nautiskellen ja siihen päälle topakka koulutunti. Laitan piristykseksi maastosta pari (huonoa) kuvaa tähän. Hämärä ehti laskeutua ja pakkanen huurutti puhelimen - hevosesta puhumattakaan ;) Elekee paleltuko, lämmintä päälle!

Vanhaherra Amors, tuttavallisemmin Amppa.