Joulusta selvitty - uusi vuosi edessä

Kaikki kotieläimet olivat ainakin vielä kuvanottohetkellä hyvin ruokittuja ja hengissä.

Toivottavasti uusi vuosi on edellistä parempi. Vaikka ei hyvälle vaikuta, kun juuri tänään on "virallisesti" todistettu, että olen vanha horisko... Todentajana virkeä ja nokkela yli 8-kymppinen :) En siis ole täydellinen - mikä helpotus.


Horisko tai mikä vaan, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Aina on jotain muuta. Ajatukset sinkoilee, mutta ei malta istua alas ja kirjoittaa. Nyt oli pakko. Pakko purkaa hieman sekavaa päät. Lopullisen niitin päätökselle kirjoittaa edes pari riviä sain, kun luin APU -lehden Katja Ståhlin blogitekstiä:

http://blogit.apu.fi/sananvoimalla/katja-stahl-prioriteetit-kuntoon/


Nyt siis pieni palaveri oman itseni kanssa oli paikallaan. Unisieppo on yrittänyt ottaa vallan minustakin hetkittäin ja aina väärään aikaan: aamulla töihin noustessa, töissä tai kun pitäisi tehdä jotain muuta tärkeää. Mutta joka aamu olen jotenkin kammennut ylös, nauttinut aamupalaa ja raahautunut töihin. Töissä hommat on hoidettu välillä haukotellen ja välillä puolijuoksia kieli vyön alla. Kotona vätys-minä on tehnyt vain pakolliset ja jättänyt vähemmän kiireelliset hommat hamaan tulevaisuuteen. Onneksi ei tarvinnut tehdä joulusiivouksia, kun oltiin suurin osa joulusta mummolassa ja sitten minä taas töissä. Jouluruuatkin sai mummolassa valmiiksi laitettuna, jälkiruuan tekaisin itse pikaisesti.


Perheenäiti hoiti kotona siis vain pyykit ja pakolliset ruuat ja nekin lähinnä kissoille ja koirille. Koirat lenkitettiin lyhimmän kaavan mukaan, kun kelitkin oli vetiset tai jäätävät. Lasten kanssa sentään ehti viettää vähän laatuaikaakin - sen ajan, minkä jälkikasvu malttoi jättää tablet ja älypuhelimet sivuun. Pelattiin kuitenkin lautapelejäkin, todistetusti.

Mietin tuota Katja Ståhlin listaa mitä olisi hyvä ainakin tehdä. No onhan ne toteutuneet - ainakin jollakin tavalla. Lista kuului nimittäin:


– Nuku riittävästi. -> Olen nukkunut ainakin sen 8 tuntia, mutta välillä tuntuu, että väärään aikaan tai 10 tuntiakaan ei riitä. Unta ei riitä aamulla vain silloin, kun saisi nukkua pitkään. Tai sitten horisko kroppa muistuttaa, että vierivä kivi ei sammaloidu eikä kangistu. Ainakaan pahasti.


– Liiku riittävästi. -> Koirien lenkityksen ovat jääneet lyhyiksi, sillä en todellakaan nauti vesisadetuhrukelistä talvella. Enkä pääkalloliukkaista, jotka ovat vaaraksi raihnaisille jäsenilleni etenkin tällä painolla. Enkä hullunkiilto silmissä riuhtovista koirista, jotka sinkoilevat hajujen tai toisten koirien perässä. Potkurilla tais uksilla olisi suoranainen itsemurha lähtenä noiden kanssa lenkille. Aika ei muka taas riitä niiden lenkittämiseen erikseen. Enkä uskalla ajatella mitä toinen tekisi sillä aikaa, kun vien toisen ensin lenkille... Töistä olen sentään kävellyt parina päivänä kotiin (asun tosin lähes huutomatkan päässä työpaikastani). Jouluviikolla oli tuntihevosilla lomaa, mutta ylihuomenna pääsee taas ratsaillekin. Kaverin luona kenttä on luistelurata, joten se ei oikein houkuttele... ihan jo hevosiakin ajatellen. Ensi viikolla ajattelin kyllä palata ruotuun kunnon hoitamisen suhteen eli palaan salille kuntonyrkkeilyn pariin. Luulen, että niska-hartiaseutu kiittää tästä. Muuten en mene vannomaan...


– Syö terveellisesti ja ruoki myös lapsesi. -> Lapset on ruokittu terveellisesti jouluherkkujen ohella. Töissä tulee itse syötyä ainakin se yksi terveellinen ateria. Sitten on ollut ne jouluherkut sun muut.


– Huolehdi lemmikeistäsi. -> Lue edellä. Ovat saaneet ruokaa ja päässeet ulos. Kissathan ulkoilee itsenäisesti. Ja ovat vielä hyvinkin hengissä. Iltaisin sohvalla saaneet rapsutuksia ja koirien kynnetkin tuli leikattua.


– Hoida työsi innostuneesti sekä töissä että kotona. -> Asiakkaatkin ovat hengissä (ainakin tietääkseni) minusta riippumatta. Töitä ei ole rästissä olen ollut suunnilleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kotihommissa voi luistaa paremmin.


– Huolehdi, että pelkälle ajattelullekin jää aikaa. -> Sitä on jäänyt riittävästi, mutta en tiedä onko se hyödyttänyt mitään. Etenkään puoliltaöin.


Sitä olen kyllä miettinyt (taas), että miten suhteellista kaikki on. Toiselle on maailmanloppu ja kauhistus, kun jouluksi ei ole ehtinyt siivota kunnolla tai lapset sotkee perästä tavarat mitä ehtii järjestellä. Joissakin monilapsisissa perheissä jyllää ensin vatsatauti, sitten sitkeä kuumeflunssa. Toiset kaataa kova influenssa. Joku itkee katkenneen kynnen perään, kun toisaalla sitkeä vanhus puree hammasta, kun murtunutta tai sijoiltaan mennyttä kättä väännetään paikalleen. Toiset makaa turvoksissa jouluruuista, joista osa heitetään vanhentuneina roskiin, kun toisilla ei ole niihin varaa ja lapsetkin saa lahjaksi jotain käytettyä ja kulunutta.

Elämä ON tässä ja nyt ja aina sitä emme valitettavasti osaa riittävästi arvostaa. Ei olla tyytyväisiä siihen mitä ON vaan kaivataan aina jotain MITÄ EI OLE. Minä olen kaikesta huolimatta tällä hetkellä tyytyväinen siihen mitä minulla on tämän kaiken sotkun ja rästihommien keskellä. Ja kiitän läheisiä ja ystäviä, että olette olemassa. Eilen saatiin uusvanha hellakin paikalleen lähimmäisen avulla :) JES.


Hyvää ja nautinnollista uutta vuotta kaikille! Nauttikaa elämästänne vielä kun voitte!

Kuvassa Rita nauttii päiväunistaan (käytyään siivoamassa ensin kissan hiekkalaatikkoa).