Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vai pitäisikö sanoa, että joskus unetkin voi toteutua... huh-huh. Vähänkö olin järkyttynyt ja sanaton eilen. Ja äidin mukaan se on jo paljon se, että olen sanaton.

Äiteen laittama onnittelu...

Osallistuin siis tallimme harjoituskisoihin ja helpoimpaan kouluratsastusluokkaan - raviohjelma siis. Ja tuloksena I -sija ja ruusuke, osallistujia oli luokassa yhteensä seitsemän. Olin pudottaa ratsihousuni, kun kutsuivat palkintojen jakoon - yllätettynä toppavaatteissa ja yllättäen buffetista... Hevonenkin oli jo tallissa, kun olin ihan varma etten sijoitu. Luulin sitä ensin ennakoiduksi aprillipilaksi, mutta kyllä siinä pääsi niin käymään. 

Tosin kerrottakoon heti, että minulla oli luultavasti tallin yksi parhaimmista hevosista tuota lajia ajatellen, uudet napakat ratsihousut ja luistamattomat hanskat. Lisäksi minua paremmat ratsastajat antoivat tasoitusta ratsastamalla kokemattomilla hevosilla... Mutta itse olin tyytyväisin siihen, että muistin radan, koetin tehdä sen tasaisesti ja huolellisesti ja tähtäsin yli 50%. Sain 55.3% ja se oli minusta hyvä tulos. Tiesin ettei ole mahiksia lähellekään 60%, kun enhän minä tiennyt lajsta oikein mitään. Viime hetkellä piti vielä kysellä, mistä tiedän aloittaa, miten pitää käyttäytyä jne. Video piti katsella monta kertaa ja ainä löysin jotain korjattavaa/parannettavaa, joten kai se on "pakko" osallistua joskus toisiinkin harjoituskisoihin... Nyt ymmärrän, miten se voi koukuttaa ihan siinä mielessä, että on hyvä mittari itselle ja oppimalleen. Jotenkin mustaa valkoisella nähty arviointi antaa jonkinlaisen tason omalle oppimalleen. Ja antaa uutta potkua oppia lisää.

Tällä kertaa ei irtoa enempää vuodatusta... Kiitos ja hyvää yötä.