On jo marraskuu...

Kuva syksyn reissulta Äkäslompolosta.

- rämmitty läpi syyskuun ja repaleisen lokakuun. Lämmin ja kostea syksy jatkuu kuitenkin vielä, vaikka välillä jo pakkasia vilautti. Ja joka vuotinen renkaanvaihtotuska alkoi. Milloin? Missä? Vaihdanko itse? Viitsinkö? Ja niin edelleen. Yleensä renkaidenvaihto jää siihen viimeiseen pakkoon, kun ei pääse kesäkumeilla pienintäkään mäkeä ylös kotiin tullessa, vaikka kuinka kiertoteitä ajelisi. Nyt renkaat on jo peräkontissa ja ehkä huomenna saan ne alle - ei ilmeisesti itse kyllä tarvitse nähdä tuon enempää vaivaa asian eteen, että nostin ne kyytiin. Luojan kiitos!

Talvikengätkin pitäisi kaivella jostain. Tuli mieleen tuossa, kun meinasi nilkat paleltua eilen tuulessa koiran kanssa lenkillä käydessä. Tänään kaivelin jo varrelliset lenkkarit lenkille jalkaan. Keli on kyllä lenkkeilyyn muuten parhaimmillaan, mutta koira rapaantuu kivasti. Eikä meillä harrasteta mitään takkeja tai koiran sukkia/kenkiä. Kengistä juolahti ihan sivujuonena mieleen Lappeenrannan ravit, joita sivukorvalla tässä kuuntelen ja katsoin muutaman ensimmäisen lähdön. Ensimmäisenä starttasivat ponit. Voi että ne on hellyttäviä kipittäjiä ja rata näyttää niiin loputtoman pitkälle niiden pikkujaloille. Mutta hienosti ohjastajat ohjasivat poninsa tälläkin kertaa maaliin.

Repaleinen lokakuu tosiaan. Takki tyhjä ja pää sekaisin, mutta kyllä se taas tästä. Nytkin aurinko paistaa sekä sisällä että ulkona :) Mielenkiinnolla odotan jatkoa. Omituinen syksy kyllä ollut kaikenkaikkiaan...

Vaan nyt takaisin sohvalle raveja seuraamaan näiden laiskimusten kanssa. Seuraavaksi ohjelmassa SM-liigaa ja illemmalla vielä kuntonyrkkeilemään. Ja sitten... ;) Tarina jatkunee.