Kevättä kohti hymyssä suin

Kyllä minusta on sitten tullut laiska kirjoittamisen suhteen. Vai eikä vain aika riitä? Toisaalta mietin onko minusta tullut niin tylsä ettei puheenaiheita enää ole? Jotenkin päivät vain menee. Ajatuksia putkahtelee välillä, mutta ei malta istua ja kirjoittaa niitä ylös. Toisaalta ketä kiinnostaa... Olen lueskellut kyllä muiden kirjoituksia ja ollut niistä joko innostunut tai ärsyyntynyt. On joukko ihmisiä, joilla on aina vain jotain purnattavaa. Kaikki on aina pielessä tai epäoikeudenmukaista. Ei koskaan mitään kivaa sanottavaa. Minä koetan nykyään pitää joka päivä mielessä, että asiat voisivat olla paljon huonommin ja nauttia arkisistakin tavallisista asioista. Ja lisäksi koettaa sanoa joka päivä jotain hyvää sekä itselle että etenkin jollekin toiselle. Elämä on erilaisia näkökulmia täynnä.

Yksi lempiblogeistani on edelleen Apu -lehden Kavioliitossa 30v. Ja mikä parasta - Katjaa saattaa nähdä ihan livenäkin kesän aikana meidän tallilla Keiteleellä. Itsehän olen tutustellut hevosten elämään ja seuraan vasta noin kuuden vuoden ajan, mutta jospa joskus viisastun. Viimeksi luon tuolta tekstiä hevosen ja ratsastajan vinoudesta. Että olen muuten itse vino! Tai ainakin hyvin toispuoleinen. Nyt sen tiedostaa ja yrittää korjatakin jotenkin, mutta ei se helppoa silti ole. Mutta olen hyvin hyvin ylpeä ja tyytyväinen viime kertoihin tunnilla. Laukkasin ympyrää ja suoraa uraa ihan urakalla. Hyvähän se on, kun on hyvä hevonen alla. Mutta lemppariruunallakin onnistuin jo 1/4 ympyrän verran ja suunnilleen oikeassa kohdassakin. Onneksi tarkoituskin oli vain nostaa laukka korkeintaan puoliympyrän verran :D

En tiedä loppuuko minun uusi terveellinen elämä jo näin kevään kynnyksellä, kun kuntonyrkkeily loppui yllättäen ja pihahommille ei vielä pääse lumen vuoksi. Pakkastakin edelleen öisin... Toisaalta olen nyt lomalla, mutta lenkkeily piti jättää, koska varvasta hieman operoitiin ja olen koettanut varjella ompeleita. Mutta jospa lähiviikkoina jo pääsee kohottamaan uudelleen peruskuntoa koiran kanssa :) Tiukkaa tekee, kun loma häämöttää noin noin kuukauden päästä ja sitten pitäisi jaksaa kävellä äidin peesissä Madeiralla ihastelemassa paikkoja. Tuskin maltan odottaa!

Olen tutkinut paikkoja jo netin kautta ja pari ehdotonta juttua olisi: puutarhat, nunnien laakso, saaren kiertoajelua ja merenelävät. Tosin hieman arveluttaa katamaraani tai kumivene miekkavalaiden ja delfiinien katselussa. Äiti kieltäytyi ehdottomasti nousemasta niihin, mutta minä harkitsen edelleen. Katsotaan sitten miten satamassa käy. Ratsastuskin kävi mielessä, mutta ei houkuttele yksin niillä hinnoilla ja meikäläisen taidoilla. Luiskahdan kuitenkin jostakin levadalta pöpelikköön.

Toisella silmällä olen sitten iltaisin koneella istuskellessa katsellut ja ihmetellyt tallin varsomiskameraa. Ei ole vielä kovin aktiivista toimintaa näkynyt, mutta maito on kuulemma jo herumassa tammalla ja esimerkiksi eilenillalla ei ollut oikein eväs maistunut. Tallinaapuri on kuitenkin jo hälytysvalmiudessa kumpparien ja näppylähanskojen kanssa. Iltaisin klo 21-23 tammalla on pari lepotaukoa makuullaan, mutta se kuuluu kuulema normaalirutiineihin. Vilkaiskaa tekin varsomiskameraa: 

http://wkt.fi/

Ihmettelyä.

Tässä vanhempi kuva lenkiltä, mutta into oraviin on säilynyt ennallaan.

Pääsiäinen meni ja hurahti. Kömmin varpaani kanssa pienen maastolenkin makkaranpaistoon. Koirat oli innoissaan. Metsästä kantautui paljon kivoja tuoksuja ja olisi pitänyt päästä juoksentelemaan, mutta oltiin kurjia, kun ei vapautettu naruista.

Rita vetää vainua. Makkarat ei vielä tulella, joten ehtii...

Hevostelu on jäänyt myöskin nyt viime viikkoina varpaan vuoksi, mutta jospa kohta uskaltaa taas nousta selkään. Jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Kesää varten on pakko kuitenkin hieman treenata, joska parin päivän kurssi odottaa heinäkuun alkupuolella. Päivä issikkavaellusta ja toinen tallilla koulua. Toisin sanoen Rytsyretket feat. WKT. Hyvässä seurassa tottakai. Ja toivottavasti hyvässä säässäkin. Kävin kuitenkin viime viikonloppuna sivustaoppimassa, kun olin apukätenä ystävälleni hänen ja hevosen käydessä valmennuksessa. Sekin oli mielenkiintoista ja huomasin kuvatessani tekeväni kropalla samoja asioita mitä valmentaja neuvoi ratsukoille. Jospa jäisi jonnekin aivojen sopukoihin sekin oppi.

Kuvassa ystäväni suomenhevosruuna Maniskan eli Maunon ystävällinen silmä.

Lomailun mukavia puolia on se, ettei tarvitse kiirehtiä minnekään. Ehtii syödä aamupalaa rauhassa ja nautiskella kahvit päälle.  Ja kirjoitella jopa vaikka tänne muutama rivi. Arkiaamuina töihin lähtiessä en keitä kahvia vaan juon ne töissä myöhemmin. Takan lämmitys on niin kotoisaa tulen räiskyessä ja lämmön levitessä taloon. Tänään olen lisäksi lämmittänyt pitkästä aikaa puuhellaa, en vain sitä uunin puolta ja valmistin siinä aamiaisen. Vai olisiko ollut lounas? Jotain sinne päin. Tässä todistusaineistoa...

Munakas tähteistä. Kahvimukina yksi lemppareista, kummityttöni/veljentyttöni synttärilahja minulle.