maanantai 11. joulukuuta 2017

Juokse sinä humma,kun tuo taivas on niin tumma...


Tähti-Veeruskan (s.14.6.1998) ja Tuhti-Pojun (s.26.5.1999) muistolle <3


Kun kaksi on poissa,
mikä voi täyttää tuon tyhjiön?
Kun nuo Hevoset ovat poissa,
kuka tervehtii hirnahtaen?
Opetusmaisterini ovat nyt poissa,
mutta muistoissani ne elävät aina.
Nuo kaksi, jotka opettivat
kunnioittamaan ja rakastamaan Hevosta,
Suomenhevosta.
Ne, jotka opettivat kärsivällisyyttä, 
rohkeutta ja sisua,
tarjoten välillä onnen, ilon ja
onnistumisen hetkiä.
Ne, jotka kuuntelivat korvat tarkkoina salaisuuksia
ja huolia,
jotka tuuppasivat turvallaan murheet taka-alalle.
Nuo kaksi Hevosta ovat poissa,
mutta rakkaus ja kunnioitus niitä kohtaan
elää sydämissämme.

Taitaa olla ensimmäisiä ratsastuskertojani Veeruskalla. Siitä se sitten lähti... 
Pojun selästä en löytänyt äkkiä ensimmäisiä kuvia. Mutta tässä harjoiteltiin ekaa kertaa kisaohjelmaa.



Päiväsiestan aikaan eräänä talvena.




Veerun ravimoodi.




Talviponny :)


Hyvästien jättämistä. Kuvan kissa voi hyvin.



                                               ISO Kiitos! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti