Kehoni on temppelini

... ja nyt sen temppelin peruskorjaus on (taas) aloitettu. Eli kansalaisopiston kehonhuolto -kurssi korkattu ja ai että tekee hyvää. Ainakin muutaman liikkeen aikana. Ainakin jossakin vaiheessa. Joskus. Nyt tuntui lähinnä, että en taivu mihinkään. Ja jos taivun, en pääse liikkeestä pois. Joissakin liikkeissä oli maha tiellä. Toisissa auttoin taas lyhyet jalat + pitkä kädet -yhdistelmä. Ja sitten alkoi vetää suonta jalkapohjasta. Argh. Mutta kyllä se siitä.

Osa pään kevennyksestä.

Nyt on ainakin se hyvä puoli, etteit tukka tule silmille eikä ponihäntä paina lattialla maatessa. Niin, en muistanutkaan mainostaa aiemmin, että nyt se tukankasvatus loppui! Jospa muutama vuosikin karisi lattialle hiustukkojen mukana. Olo ainakin keventyi. Sitä ihanaa ihkua väristystä (tumman tyvestä, vaalenee latvoihin) en ottanut, kun olisi niin työläs pitää värissä, mutta pientä lila/harmaa -sävyä kuitenkin.

Kuva värjäysvaiheessa.

Tämmönen siitä tuli :)

Joku päivä se tukkan vaan haluaa olla muualle suuntaan...

Aikaisempaan onnellisuus -teemaan liittyy tämänkin jutun kuvat ja asiat. Liikunta tuo onnellisuutta ja hyvää mieltä sopivassa määrin tehtynä. Etenkin pointti on se, että tulee lähdettyä. Viime viikolla aloitin perusasioiden parissa hevosten kanssa eli maastakäsittelykurssin Pielavedellä. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme hevosten eleisiin ja laumakäyttäytymiseen sekä kokeilimme perusjuttuja hevosta taluttaen. Minä puursin tutusti suomenhevosen Kajon parissa. Itsestäni ei valitettavasti tässä vaiheessa ole kuvia. Harjoitukset jatkuvat taas viikonloppuna tallikäyttäymistä tutkien sekä ehkä lisää talutusharjoituksia. Valitettavasti envi viikko jää välistä, mutta olen silloin rentoutumassa ja onnellistumassa Lapin raikkaassa luonnossa. Ehkä käyn haistelemassa issikoita naapurissa ;)

Tässä ihmetellään laumaa ja sen liikehdintää sitä mukaa, kun me liikehdittiin ja testailtiin juttuja. Ruoka oli hevosista aika paljon kiinnostavampaa. Vain lauman vanhin suokki malttoi käydä meitä moikkaamassa. Tai kiinnostui meistä. Varmaan ruuan toivossa.

Talutusharjoituksia. Etualan hevonen suokki Kajo.

Ennen tämän päivän kuntoiluja ehdin aloitella sytykeruusujen askartelun, kun sain "tilauksen" mökkitarpeiksi. Ajattelin kokeilla uudenlaisiakin sytykkeitä ja onneksi tein vain koe-erän. Olisi ehkä pitänyt lukea jostain ohjeet eikä toteuttaa oman pään mukaan. Muuten meni kaikki hyvin, mutta ne tarttui alapuolelta paperiin. Vääränlainen paperivalinta siis! Mutta harjoituksen jatkuvat viikonloppuna. Alakuvassa onnistuneemmat perinteiset sytykkeet.

Varmistuakseni siitä, että olen nyt sitten varmasti onnellinen, kun olen sitä kerran pohtinut, tein netistä löytämäni onnellisuustesti. Testi löytyi googlettamalla Tieteen Kuvalehden sivuilta. Sen mukaan:

"Olet lähes liian onnellinen, ja sinun kannattaisi joskus huolestua jostakin.

Olet huoleton ja suhtaudut tulevaisuuteen valoisasti
Olet useimmiten erittäin myönteinen ja uskot lähes aina, että ongelmiin löytyy ratkaisu – jos ylipäänsä ymmärrät ongelmia olevan olemassa.

Huolehdit hyvin vähän huomisesta ja iloitset sen sijaan siitä kaikesta hyvästä, mitä se varmasti tuo tullessaan.

Olet hyvin avoin ja utelias persoona, ja lannistumaton optimismisi tarttuu muihin, jotka nauttivat siitä, että kuuluvat huolettomuuden kuplaasi. Sinun on yleensä helppo hankkia uusia ystäviä, ja koska anteliaasti annat heille itsestäsi niin paljon, saat myös paljon takaisin.

Suruttomuudellasi on myös varjopuoli
Lähes totaalinen suruttomuutesi voi myös olla haitaksi. Ongelmia esiintyy aina, ja jos et huolettomuudessasi kiinnitä niihin huomiota, et saa välttämättä niitä ratkaistua.

Jos haluat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi, sinun on kyettävä keskittymään ongelmiin ja ottamaan ne vakavasti, ja se on sinulle vaikeaa.

Yhdysvaltalaistutkijat osoittivat vuonna 2007, että ylenpalttisen onnelliset ihmiset ryhtyvät harvoin poliitikoiksi, koska he ovat tyytyväisiä asioiden tilaan. Heillä on myös huonompi palkka kuin vähemmän onnellisilla ihmisillä, jotka miettivät enemmän elantoaan. Lisäksi he ovat usein vähemmän koulutettuja, koska he uskovat tulevansa toimeen muutenkin."

Totta toinen puoli. Ja ainakin tuo loppu, että palkka ei ole kovin kummoinen, mutta tuleehan sillä juuri toimeen. Koulutuksissa tunnun istuvan jatkuvasti, mutta ei ne tuo lisää palkkaa. Helpottaa, että vain ajassa pysymistä ja siten työn tekemistä. Huolehdin kyllä riittävästi huomisesta, mutta petrattavaakin jää. Ja periaatteessa odotan ja toivon kaikilta hyvää, sinisilmäiseksikin voisi moittia, mutta eletyt vuodet ovat sitäkin hieman opettaneet hillitsemään. Ja viime aikoina olen ollut hetkittäin huolestunutkin. Tai ehkä vain ärtynyt. Ihmeissäänkin.

Nyt tämä onnelliseksi todistettu hilaa peppunsa iltapalan kautta köllötinlaatikkoon vaakajoogaan ja unelmoi tulevaisuudesta. Hyvää yötä kaikki karvanassut!