i Baila Baila !

Päivän ensimmäinen hiki hankittu koiran kanssa lenkkeilemällä. Pitkästä aikaa tehtiin pidempi lenkki, kun ilmat on viilentyneet. Kesä menikin koiran haavaa parannellessa ja lenkit oli minimissään. Onneksi tervehtyi juuri metsästyskauden alkuun ja on päässyt jo vähän metsäänkin vapaana juoksentelemaan.

Toinen hiki olisi tilauksessa illan kuntonyrkkeilytreeneissä - jos nyt vihdoin ja viimein pääsisin palaamaan takaisin sen harrastuksen pariin. Viime syksy meni koulun ja työn kanssa ähertäessä niin, että meni aika ja voimat kaikkeen muuhun. Ratsastamassa kävin vain kerran viikossa ettei nuppi ihan poksahtaisi.

Eilen käytiin taas poikien kanssa naapurikaupungissa vähän tuulettumassa, kun poikien yövieraat lähtivät. Vein kirpparille kolme kassillista kesän kirppikseltä jääneitä vaatteita ja kenkiä. Shoppasin sieltä samalla itselleni hienon toppaliivin. Nuoremmalle herralla taas kävimme ostamassa kosteutta hylkivät lenkkarit ettei aina olisi koulussa ja ulkopeleissä sukat märkinä. Ostosten päälle menimme uimaan ja saunomaan uimahallille ja sen jälkeen supernälkäisinä syömään. Sinnepä ne rahat sitten taas hupenikin, mutta kaikki olimme tyytyväisiä ja olo jokseenkin pehmeän vetreän väsynyt.

Mietin sitten sohvalla reissusta toipuessani, miten olisi mahtavaa, jos rahkeet riittäisi käydä kerran viikossa uimassa. Samalla saisi jäykkää kroppaa hieman hierotettua parissa vesihierontapisteessä. Olisihan sitä ehkä hieman vetreämpi niin hevosen selässä kuin salilla. Monipuolinen liikunta olisi kaikinpuolin terveellistä ja palauttavaa. Sama tuli mieleen, kun luin liiton lehdestä juttua salsan iloista. Salsatessakin saisi koko kroppa vetreyttä ja liikuntaa. Olisipa minulla muistaakseni salsatyyppinen punainen hamekin kaapissa... Muutamaan kertaan tosin on jäänyt senkin hameen pito, kun tuli noita kiloja välillä. Nyt se taas mahtuisi, mutta olen onnettoman huono pitämään hameita tai mekkoja. En ole niissä oikein oma itseni. Tai sitten ne eivät ole olleet minulle sopivia/pukevia. Tosin siskon 3-kymppisille laitoin uuden mekkoni, kun ilmakin suosi ja minusta se oli ihan kiva jopa minun päällä. Taidanpa laittaa siitä kuvan tähän väliin. Tanssiminen on sitten vain jäänyt kovin vähälle nykyään, kun ei tule noita baarejakaan kierreltyä. Salsa -jutussa oli mainio loppulause:"Helppoa! Antaa musiikin viedä, samovat lattarit. - On tässä suomalaisilla tangon ja humpan jäykistämillä tosikoilla hiukan totuttelemista."

Niinpä niin. Notkea minäkin kuin rautakanki...

Ilman jakkua.

Aurinkoinen syyskuu

 

Kuvat elämäni ensimmäiseltä Lapin reissulta: Äkäslompolossa ja Raattamassa ja matkalla siellä jossain...

Pakko hymyillä, kun katsoo säätä, vaikka viime aikojen uutisoinnit ja ihmisten mielipidekirjoitukset ei paljo hymyilytäkään. Putinin sotaharjoitukset, pakolaiset ja pakolaishuijarit, säästöt, kiristykset, katoamiset ja rikokset…. Omallakin työpaikalla pitäisi säästää ja tiukentaa, vaikka niin kauan kuin minä muistan on tehty töitä minimiporukalla ja vanhoilla välineillä. Varsinkin nykyisessä työpaikassa – saadaan aina muiden vanhat kalusteet ja välineet. Silti on mielestäni tehty töitä hyvin ja laadukkaasti. Asiakkaatkin ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä.

Olen koettanut pohtia missä minä voisin säästää. Kovin isoja säästöjä en keksinyt omalta osaltani ja ne tuntuvat kovin mitättömälle koko työpiirin luvuissa (pitäisi säästää paljon isompia summia). Mutta voinhan säästää sähkönkulutuksessa, kun aurinko vielä paistaa, en pidä kattovaloja. En tykkää niistä muutenkaan. Tarkempaa kohdevaloahan minulla ei olekaan eikä kuulemma ole heti luvassakaan, joten pitää kaivella aikoinaan työnantajalta saamani otsavalo töihin mukaan. Teen kuitenkin parhaani niillä välineillä mitä on saatavilla ja se on kuitenkin paljon enemmän kuin esimerkiksi 50 tai 100 vuotta sitten. Tosin asiakkaatkin ovat tottuneet nykyteknologiaan ja välineisiin.

Voin säästää paperissa ja tulostuksissa parhaani mukaan. Turhat paperit voi leikellä muistilapuiksi. Näin säästyy keltaisia liimalappuja. Voin säästää työvaatteissa; pidetään edelleen niitä vanhoja vuosikymmeniä kestäneitä kokoelmia erilaisia vaatteita. Voin säästää puhelinlaskuissa ja kävellä sanomaan asiani työkaverille soittamisen sijaan tai laittaa sähköpostia kiireettömissä asioissa. Voin lisätä asiakkaita työpäivään, mutta sitten ei jää aikaa kuunnella asiakasta, hoitaa häntä mahdollisimman hyvin. Ei jää aikaa hoitaa paperitöitä, konsultaatioasioita, ei pääse koulutuksiin, palavereihin jne. syömisestä tai vessassa käymisestä puhumattakaan. Voin pitää huolta terveydestäni ja säästää sairaskuluissa. Voin syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi ja näin jaksan antaa itsestäni enemmän niin töissä kuin vapaa-ajalla. Voin lenkkeillä koiran ja lasten kanssa ja pitää huolta fyysisestä kunnostani venyttelemällä ja jumppaamalla. Tosin pitäisi varmaan lopettaa kuntonyrkkeily ja ratsastus ettei vain satu mitään vakavampaa…

  

Tähän väliin on pakko kertoa surullinen uutinen: Hiluna, kaikkien oppiäiti tallillamme, on nyt tähtenä taivaana. Ähky vei lopulta voiton superhevosesta...

Voin tehdä työtäni iloisella mielellä ja positiivisin ajatuksin, jos se tarttuisi asiakkaisiin ja hekin olisivat iloisempia ja sairastaisivat vähemmän. Tai ainakin olisivat tyytyväisiä hoitoonsa säästökuureista huolimatta. Voin työskennellä siellä missä tarvitaan (vaikka niinhän olen tehnyt melkein koko urani ajan, on heitelty milloin minnekin). Tosin osaan työhön tarvitsisin pidemmän perehdytyksen ja sehän maksaa, jos ei tee tutustumista omalla ajalla. Voin olla töissä pyhinä pienemmällä korvauksella, mutta kuka haluaa tulla kiireettömälle vastaanotolle esimerkiksi joulupäivänä?

Voin miettiä tarkkaan mitä tutkimuksia kannattaa tehdä kenellekin ja kuinka usein on tarvetta vastaanotolle. Tosin muutamia ns. kaiken varalta tutkimuksia olen määrännyt ja kuinka ollakaan, kiinni on jäänyt muutamia vakavia sairauksia, jotka on saatu potilaiden onneksi hoidettua. Erikoissairaanhoidosta tuli sitten vain lisäkuluja… Entäs jos tauti olisi ehtinyt pahaksi? Pitkät vaativat hoidot, kuolema?? Monet hoidot maksavat paljon, mutta kuollut potilas ei niinkään. Entä jos se olisi osunut omalle kohdalle?? Joka tapauksessa säästettiin missä tahansa, aina joutuu miettimään kahden vaiheilla mikä on tarpeellista, järkevää, inhimillistä, kauaskantoista, tuottavaa, ennalta ehkäisyä jne. jne. Ihminen ei ole kone, joka tuottaa aina priimaa minimikustannuksilla 24/7.

Mutta palataanpa alkuun. Aurinko siis paistaa ja elämä on suunnilleen mallillaan. Minulla on kaksi ihanaa poikaa, oma koti (yhteisomistuksessa pankin kanssa) ja töitä mahtavassa työpaikassa. Marjoja ja sieniä on saatu tänä vuonna valtavasti. Suunnilleen terveyskin tallella lähipiirissä. Olen saanut pitää lomakin haluamani ajankohtana vielä tänä vuonna. Asiat voisivat olla huonomminkin. Voin nauttia syksyisistä kauniista väreistä ja luonnonihmeistä ja pimenevistä ilmoista valittamatta. Samoin kynttilöistä, villasukista ja takan loisteesta. Nautitaan ja lataudutaan talven ja säästöjen varalle!

Tuossa vielä hyvä linkki valittamiseen liittyen: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015090720309408_md.shtml

Nimipohdiskelua

Tässä jo jokunen aika sitten pysähdyin miettimään ihmisten erisnimiä, etenkin sukunimiä. Mistä ne ovat saaneet alkunsa ja miksi osa ihmisistä haluaa vaihtaa/muuttaa sukunimensä. Etunimen vaihto on vielä eri asia - vaikkakin sama asia... Saattaisin minäkin vaihtaa etunimeni, jos olisin syntynyt Kauniiden ja Rohkeiden aikaan ja vanhempani olisivat nimenneet minut esimerkiksi Brookeksi tai Bridgetiksi.

Luin jostakin lehdestä, että sukunimen vaihtohakemuksia tulee nimilautakunnalle vuodessa paljon, jopa satoja. Mietin pitääkö hakemuksessa olla perustelut nimen vaihtamiselle ja aihetta tutkiessani netistä ja löysin sieltä kysymyksiini vastauksia. Alaikäisen lapsen sukunimen muuttamiseksi riittää ilmoitus silloin, kun vanhemmat haluavat muuttaa lapsen sukunimen isän sukunimeksi. Näin siinä tapauksessa, että vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu ja merkitty väestötietojärjestelmään. Lapsen huoltajien on vain oltava yhtämieltä nimen muutoksesta.

Myös puoliso voi tietyissä tapauksissa muuttaa sukunimensä pelkällä ilmoituksella. Puoliso voi avioliiton aikana kerran joko ottaa aikaisemman sukunimensä henkilökohtaiseen käyttöön puolisoiden yhteisen sukunimen edelle (kaksoisnimi) tai luopua siitä. Jos puolisot ovat taas solmineet avioliiton ennen 1.1.1986, vaimolla on oikeus avioliiton aikana ottaa sukunimekseen se nimi, joka hänellä oli naimattomana ollessaan. Mikäli avioliitto on purkautunut puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, voi puoliso ottaa takaisin sen sukunimen, joka hänellä oli viimeksi naimattomana ollessaan. (Lähde: Maistraattien nettisivut) Aika simppeliä vielä siis. 

Ilmeisesti siis muissa tapauksissa halutessaan vaihtaa sukunimeä, pitää tehdä hakemus maistraatille. Sivuilta selviää myös, että hakemukseen on liitettävä asian ratkaisemista varten tarpeellinen selvitys. Esimerkiksi esivanhemman sukunimeä haettaessa tulee hakemukseen liittää virallinen sukuselvitys, joka osoittaa esitetyn nimen kuuluneen vakiintuneesti hakijan esivanhemmille. Olisipa muuten mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea hakemuksiin on selitelty ja onko joukossa hauskoja tai älyttömiä perusteluja.

Esimerkiksi, jos perusteena olisi vaikka sukunimen yleisyys, voisin käyttää sitä näin Savossa asuessani, sillä kotiseuduilla "kaikki pikkupojatkin ovat Saastamoisia". Tai vaikka niinkuin täällä Äkäslompolossa missä nyt lomailen, vaikka Kaulasia... Tosin onhan se jo lyhyempi nimi kirjoittaa ja kuulostaa monen korvaan rahakkaammalle. Yksi hyvä perustelu voisi olla nimen rumuus ja sen perusteella kiusatuksi tuleminen. Kääntäähän joku nimemme aina moiseksi saastaksi. Sitä olen aina inhonnut.

Jos menisin joskus naimisiin, luulen että mielelläni vaihtaisin sukunimeni miehen nimeksi, koska sukunimeni ei todella ole harvinainen eikä katoamassa. Tietysti sillä edellytyksellä ettei miehen nimi ole pidempi tai rumempi. Tuskin mitään yhdistelmääkään käyttäisin, koska kuka sitä nyt jaksaisi kirjoittaa. Ja jos molemmat vaihtaisivat jonkun neutraalin yhteisnimen tasa-arvon vuoksi, eihän kukaan enää tunnistaisi meitä. Kekseliäisyyttä voisi tietysti käyttää yhdistelmänimiä miettiessä. Esimerkkinä vaikka jutusta lukemani Raita-aho ja Sirkesalo, tuloksena Raitasalo.

No, tulinko tästä pohdiskelusta yhtään viisaammaksi...? Tuskin. Naimisiinmenokaan ei tunnu yhtään ajankohtaiselle.