Nimipohdiskelua

Tässä jo jokunen aika sitten pysähdyin miettimään ihmisten erisnimiä, etenkin sukunimiä. Mistä ne ovat saaneet alkunsa ja miksi osa ihmisistä haluaa vaihtaa/muuttaa sukunimensä. Etunimen vaihto on vielä eri asia - vaikkakin sama asia... Saattaisin minäkin vaihtaa etunimeni, jos olisin syntynyt Kauniiden ja Rohkeiden aikaan ja vanhempani olisivat nimenneet minut esimerkiksi Brookeksi tai Bridgetiksi.

Luin jostakin lehdestä, että sukunimen vaihtohakemuksia tulee nimilautakunnalle vuodessa paljon, jopa satoja. Mietin pitääkö hakemuksessa olla perustelut nimen vaihtamiselle ja aihetta tutkiessani netistä ja löysin sieltä kysymyksiini vastauksia. Alaikäisen lapsen sukunimen muuttamiseksi riittää ilmoitus silloin, kun vanhemmat haluavat muuttaa lapsen sukunimen isän sukunimeksi. Näin siinä tapauksessa, että vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu ja merkitty väestötietojärjestelmään. Lapsen huoltajien on vain oltava yhtämieltä nimen muutoksesta.

Myös puoliso voi tietyissä tapauksissa muuttaa sukunimensä pelkällä ilmoituksella. Puoliso voi avioliiton aikana kerran joko ottaa aikaisemman sukunimensä henkilökohtaiseen käyttöön puolisoiden yhteisen sukunimen edelle (kaksoisnimi) tai luopua siitä. Jos puolisot ovat taas solmineet avioliiton ennen 1.1.1986, vaimolla on oikeus avioliiton aikana ottaa sukunimekseen se nimi, joka hänellä oli naimattomana ollessaan. Mikäli avioliitto on purkautunut puolison kuoleman tai avioeron vuoksi, voi puoliso ottaa takaisin sen sukunimen, joka hänellä oli viimeksi naimattomana ollessaan. (Lähde: Maistraattien nettisivut) Aika simppeliä vielä siis. 

Ilmeisesti siis muissa tapauksissa halutessaan vaihtaa sukunimeä, pitää tehdä hakemus maistraatille. Sivuilta selviää myös, että hakemukseen on liitettävä asian ratkaisemista varten tarpeellinen selvitys. Esimerkiksi esivanhemman sukunimeä haettaessa tulee hakemukseen liittää virallinen sukuselvitys, joka osoittaa esitetyn nimen kuuluneen vakiintuneesti hakijan esivanhemmille. Olisipa muuten mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea hakemuksiin on selitelty ja onko joukossa hauskoja tai älyttömiä perusteluja.

Esimerkiksi, jos perusteena olisi vaikka sukunimen yleisyys, voisin käyttää sitä näin Savossa asuessani, sillä kotiseuduilla "kaikki pikkupojatkin ovat Saastamoisia". Tai vaikka niinkuin täällä Äkäslompolossa missä nyt lomailen, vaikka Kaulasia... Tosin onhan se jo lyhyempi nimi kirjoittaa ja kuulostaa monen korvaan rahakkaammalle. Yksi hyvä perustelu voisi olla nimen rumuus ja sen perusteella kiusatuksi tuleminen. Kääntäähän joku nimemme aina moiseksi saastaksi. Sitä olen aina inhonnut.

Jos menisin joskus naimisiin, luulen että mielelläni vaihtaisin sukunimeni miehen nimeksi, koska sukunimeni ei todella ole harvinainen eikä katoamassa. Tietysti sillä edellytyksellä ettei miehen nimi ole pidempi tai rumempi. Tuskin mitään yhdistelmääkään käyttäisin, koska kuka sitä nyt jaksaisi kirjoittaa. Ja jos molemmat vaihtaisivat jonkun neutraalin yhteisnimen tasa-arvon vuoksi, eihän kukaan enää tunnistaisi meitä. Kekseliäisyyttä voisi tietysti käyttää yhdistelmänimiä miettiessä. Esimerkkinä vaikka jutusta lukemani Raita-aho ja Sirkesalo, tuloksena Raitasalo.

No, tulinko tästä pohdiskelusta yhtään viisaammaksi...? Tuskin. Naimisiinmenokaan ei tunnu yhtään ajankohtaiselle.