Aurinkoinen syyskuu

 

Kuvat elämäni ensimmäiseltä Lapin reissulta: Äkäslompolossa ja Raattamassa ja matkalla siellä jossain...

Pakko hymyillä, kun katsoo säätä, vaikka viime aikojen uutisoinnit ja ihmisten mielipidekirjoitukset ei paljo hymyilytäkään. Putinin sotaharjoitukset, pakolaiset ja pakolaishuijarit, säästöt, kiristykset, katoamiset ja rikokset…. Omallakin työpaikalla pitäisi säästää ja tiukentaa, vaikka niin kauan kuin minä muistan on tehty töitä minimiporukalla ja vanhoilla välineillä. Varsinkin nykyisessä työpaikassa – saadaan aina muiden vanhat kalusteet ja välineet. Silti on mielestäni tehty töitä hyvin ja laadukkaasti. Asiakkaatkin ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä.

Olen koettanut pohtia missä minä voisin säästää. Kovin isoja säästöjä en keksinyt omalta osaltani ja ne tuntuvat kovin mitättömälle koko työpiirin luvuissa (pitäisi säästää paljon isompia summia). Mutta voinhan säästää sähkönkulutuksessa, kun aurinko vielä paistaa, en pidä kattovaloja. En tykkää niistä muutenkaan. Tarkempaa kohdevaloahan minulla ei olekaan eikä kuulemma ole heti luvassakaan, joten pitää kaivella aikoinaan työnantajalta saamani otsavalo töihin mukaan. Teen kuitenkin parhaani niillä välineillä mitä on saatavilla ja se on kuitenkin paljon enemmän kuin esimerkiksi 50 tai 100 vuotta sitten. Tosin asiakkaatkin ovat tottuneet nykyteknologiaan ja välineisiin.

Voin säästää paperissa ja tulostuksissa parhaani mukaan. Turhat paperit voi leikellä muistilapuiksi. Näin säästyy keltaisia liimalappuja. Voin säästää työvaatteissa; pidetään edelleen niitä vanhoja vuosikymmeniä kestäneitä kokoelmia erilaisia vaatteita. Voin säästää puhelinlaskuissa ja kävellä sanomaan asiani työkaverille soittamisen sijaan tai laittaa sähköpostia kiireettömissä asioissa. Voin lisätä asiakkaita työpäivään, mutta sitten ei jää aikaa kuunnella asiakasta, hoitaa häntä mahdollisimman hyvin. Ei jää aikaa hoitaa paperitöitä, konsultaatioasioita, ei pääse koulutuksiin, palavereihin jne. syömisestä tai vessassa käymisestä puhumattakaan. Voin pitää huolta terveydestäni ja säästää sairaskuluissa. Voin syödä terveellisesti ja nukkua riittävästi ja näin jaksan antaa itsestäni enemmän niin töissä kuin vapaa-ajalla. Voin lenkkeillä koiran ja lasten kanssa ja pitää huolta fyysisestä kunnostani venyttelemällä ja jumppaamalla. Tosin pitäisi varmaan lopettaa kuntonyrkkeily ja ratsastus ettei vain satu mitään vakavampaa…

  

Tähän väliin on pakko kertoa surullinen uutinen: Hiluna, kaikkien oppiäiti tallillamme, on nyt tähtenä taivaana. Ähky vei lopulta voiton superhevosesta...

Voin tehdä työtäni iloisella mielellä ja positiivisin ajatuksin, jos se tarttuisi asiakkaisiin ja hekin olisivat iloisempia ja sairastaisivat vähemmän. Tai ainakin olisivat tyytyväisiä hoitoonsa säästökuureista huolimatta. Voin työskennellä siellä missä tarvitaan (vaikka niinhän olen tehnyt melkein koko urani ajan, on heitelty milloin minnekin). Tosin osaan työhön tarvitsisin pidemmän perehdytyksen ja sehän maksaa, jos ei tee tutustumista omalla ajalla. Voin olla töissä pyhinä pienemmällä korvauksella, mutta kuka haluaa tulla kiireettömälle vastaanotolle esimerkiksi joulupäivänä?

Voin miettiä tarkkaan mitä tutkimuksia kannattaa tehdä kenellekin ja kuinka usein on tarvetta vastaanotolle. Tosin muutamia ns. kaiken varalta tutkimuksia olen määrännyt ja kuinka ollakaan, kiinni on jäänyt muutamia vakavia sairauksia, jotka on saatu potilaiden onneksi hoidettua. Erikoissairaanhoidosta tuli sitten vain lisäkuluja… Entäs jos tauti olisi ehtinyt pahaksi? Pitkät vaativat hoidot, kuolema?? Monet hoidot maksavat paljon, mutta kuollut potilas ei niinkään. Entä jos se olisi osunut omalle kohdalle?? Joka tapauksessa säästettiin missä tahansa, aina joutuu miettimään kahden vaiheilla mikä on tarpeellista, järkevää, inhimillistä, kauaskantoista, tuottavaa, ennalta ehkäisyä jne. jne. Ihminen ei ole kone, joka tuottaa aina priimaa minimikustannuksilla 24/7.

Mutta palataanpa alkuun. Aurinko siis paistaa ja elämä on suunnilleen mallillaan. Minulla on kaksi ihanaa poikaa, oma koti (yhteisomistuksessa pankin kanssa) ja töitä mahtavassa työpaikassa. Marjoja ja sieniä on saatu tänä vuonna valtavasti. Suunnilleen terveyskin tallella lähipiirissä. Olen saanut pitää lomakin haluamani ajankohtana vielä tänä vuonna. Asiat voisivat olla huonomminkin. Voin nauttia syksyisistä kauniista väreistä ja luonnonihmeistä ja pimenevistä ilmoista valittamatta. Samoin kynttilöistä, villasukista ja takan loisteesta. Nautitaan ja lataudutaan talven ja säästöjen varalle!

Tuossa vielä hyvä linkki valittamiseen liittyen: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015090720309408_md.shtml