Kuka mittaa onnellisuutesi määrää tai laatua?

“Kaikki kuolevaiset etsivät onnea, joka on merkki siitä, että kenelläkään heistä ei sitä ole.”

-Baltasar Gracián-

Onnellisen oloinen kissa. Vai rentoutunut ja turvallinen olo...

Mielenterveysviikko (19.-26.11.2017) lähestyy ja tämän iltaisen palaverin jälkeen jäin miettimään kuka olisi hyvä puhumaan kiinnostuneille kuntalaisille onnellisuudesta, tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä. Tarvitaanko aina professoria tai tutkijaa, ihmemiestä tai -naista, että kuulijat saadaan vakuuttuneeksi. Tarvitaanko tunnettu nimi, että kuulijoita ylipäätään tulee paikalle? Pitääkö puhua tutuista ja turvallisista, jo tietämistämme asioista vai kenties myllertää ajatusmaailmaa? Jokaiselle löytyy varmaan puolesta puhujansa. Googletin aiheesta myös tietoa ja luennoitsijoita sekä pohdin mistä ja miten nopeasti löytää ylipäätään erilaisiin tapahtumiin esiintyjiä. Illan aiheenamme tapaamisessa oli yhdistykset, SAKKE -hanke ja yhteistyö. Mutta ei siitä nyt sen enempää. (http://mtkl.fi/palvelut/mielenterveysviikko/)

Rakkaudesta ja onnellisuudesta olen jo aiemminkin jotain pohdiskeluja kirjaillut, mutta viime päivinä aihe on taas pompsahdellut esille milloin mistäkin tuutista. Olen myös kuunnellut tai lukenut toisten unelmista ja toiveista, onnellisuuden haaveilusta. Sorruin tähän itsekin, kun mietin tulevia vuosia eteenpäin poikien lähtiessä opiskelemaan. Onko silloin minun onnellisuuden aika vai elänkö sitä nytkin - huomaamatta. Unelmia pitää olla ja osaa jopa aktiivisesti tavoitella, sillä uskon etten kykenisi olemaan onnellinen ilman niitäkään. Mutta miten muuten käsitän itse onnellisuuden?

Sitä pohdiskellessa tekee mieli palata ns. oikeaan tietoon, jota voi lukea kirjoista ja yhdistää siten elämääni elämään ja kokemustietoon, tunteisiin. Onnellisuus lienee yhtä vaikeaa määritellä yksiselitteisesti kuin esimerkiksi rakkauskin. Filofiastakin löytyy aiheeseen määritelmiä, jos esimerkiksi Aristoteles, Epikuros tai Nietzsche kuulostaisi teistä vakuuttavammalta kuin minun pohdintoni (jotka kuitenkin perustuvat jonkun viisaamman ajatuksiin loppujen lopuksi).

Näistä historiikkisista tyypeistä esimerkiksi antiikin kreikkalaisen filosofi Aristoteleen mielestä onnellisuus on jokaisen ihmisolennon kaikista korkein halun kohde ja päämäärä. Aristoteleen onnellisuuden voi saavuttaa jokainen kykyjensä kautta. Toisin sanoen, mikäli ihminen harjoittaa sitä omaa kaikkein parasta kykyään, hän löytää onnellisuuden elämässään. Platonia (Aristoleen opettaja) ja Aristotelea pidetään suurina vaikuttajina meidän länsimaalaisten ajatusmaailmassa ja tieteessä. Aika vaikuttavia tyyppejä. Olivatko sitten onnellisia, kun saivat toteuttaa parhaimpia kykyjään? Täytyy myöntää etten ole tietoinen onko heidän elämästään kirjoitettu elämänkertoja, jotka paljastaisivat tätä puolta. Miten sujui perhe-elämä ja muu elämä tieteen ja filosofian ulkopuolella, oliko sitä?

Onnellisuuden hetkiä.

Epikuroskin oli kreikkalainen viisas mies (olenko syntynyt väärään maahan?). Hänellä oli onnellisuuteen hieman toisenlainen näkökulma. Epikuros ei nimittäin uskonut, että onnellisuus kumpuaisi pelkästään henkisestä maailmasta. Hänen mukaansa onnekisuuteen liittyi suuresti myös maanpäällisiä ulottuvuuksia. Hän perusti koulukunnan nimeltään epikurolaisuus ja hänellä oli oma koulu, jota hän kutsui ”Puutarhaksi”. En tiedä miksi, mutta juuri puutarha minulla tuli ensin mieleen, kun mietin onnellisuutta. Jotenkin takaraivossa siintää kuva postikortista, jossa on vehreä puutarha ja portti sinne sekä joku viisas ajatelma, mutta en saa kiinni mikä. Pitäisi etsiä laatikkojen periltä, josko tuo kortti olisi vielä tallessa. Tai jos löytyisi netin ihmeellisestä maailmasta. Kenties joku on jakanut esimerkiksi facebookissa tämän viisauden. Tosin ilmeisesti kiinalainen sananlasku sanoo jotenkin näin, että "jos haluat ikuisesti onnelliseksi, ryhdy puutarhuriksi". Eli saattaa tuo ajatus liittyä siihenkin. Pidän kyllä puutarhoista ja niiden katselusta. Tosin puutarhan hoito voi aiheuttaa joskus tuskaa ja kolotuksia. Epäonnistumisiakin, kun kasvit ei vaan kasva tai elä ylipäätään ja kuitenkin jonkun toisen puutarha kukoistaa.


Onnellisuuden voinee löytää myös joogan avulla. Se tuli mieleen puutarhan jälkeen ja jostakin puutarha-joogasta. Joogalla saa kyllä oman kokemukseni mukaan mielenrauhaa, rentoutumista ja paremmat yöunet ja kyllä ne liittyy mielessäni vahvasti myös onnellisuuden kokemukseen. Jos on kovin jumissa, väsynyt, kipeä tai stressaantunut, onnikin tuntuu olevan jossain muualla. Eli onnellisuutta voi hakea ja kokea monella eri tavalla. 

Epikuroksen mielestä myös tasapaino ja kohtuullisuus luovat tilaa onnellisuudelle. Tämä idea löytyy yhdestä hänen hienoimmista elämänohjeistaan: ”Se, joka ei ole tyytyväinen vähään, ei ole tyytyväinen mihinkään.” Eli ei tarvitse aina kaikkea ja heti ollakseen onnellinen. Vähempikin riittää. Tavarat ja omistaminen tai pelkkä raha pankkitilillä ei turvaa onnea. Epikuros ajatteli myös, että rakkaus ei liity onnellisuuteen, vaan ystävyys on tärkeämpää. Ja tätähän pohdin jo aiemmin. Rakkauden erilaisia ulottuvuuksia. Epikuros oli myös sitä mieltä, että kenenkään ei tulisi työskennellä rahan takia, vaan rakkaudesta työhön. Noh, olen siis aivan oikeassa työssä. Ei sa raha vaan kutsumus... eikun... Olisiko hulluus taas tässä sopiva sana :)

Onnen hetki: ensimmäinen kosketukseni poroon :)

Lopuksi muutamia ajatelmia onnesta ja onnellisuudesta. Olkoon ne yksi mittauskeino siihen, olenko onnellinen. Mittakeppiä kun en löytänyt. Kukaan ulkopuolinen en toisen onnea pysty mittamaan, kun se on hankalaa meille itsellekin. Tarvitaanko siihen edes millimetrejä tai kiloja vai riittääkö vain ajatus, että olen onnellinen tästä asiasta, hetkestä tai elämästä yleensä. Kokemus/tunne jolle ei ole mittakaavaa. Mutta KYLLÄ, olen onnellinen. Yleensä ja suurimman osan aikaa.


Ajatelmissa mukana myös viisaita naisia ;) Paljon miehiä silti asiaa ääneen ajatellut. Osaavatko he ajatella sen helpommin? Yksinkertaisemmin? Onko putkiajattelu hyväksi? Olisinko onnellisempi miehenä? Siinäpä ideaa seuraaviin teksteihin - kenties.

"Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen." — Arvo Ylppö

"Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä." — William Feather

Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti! — Ernest Hemingway

Lasten kanssa voi kokea onnellisuutta joka päivä.

"Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain mitä toivoa." — Laulaja Yvonne Printemps (1894-1977)

"Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut." — Helen Keller

"Ei siinä että tekee sitä mistä pitää, vaan siinä että pitää siitä mitä tekee, piilee onnen salaisuus." — James Barrie

"Kun Onnetar tulee, tarraa häntä edestä lujasti kiinni, sillä takaa hän on kalju."   — Leonardo da Vinci