tiistai 22. elokuuta 2017

Iskikö nyt hulluus vai vanhuus?

 

Hulluus tai neuroosi - vattuihin, sieniin... metsäilyyn kuumottaa poskia ja tulee uniinkin. Kamalaa. Aina olen inhonnut marjojen poimimista, mutta nyt vietin kahtena päivänä tuntitolkulla aikaa vattupuskassa ilman pakottamista. Ilma suosi ja ajatus lepäsi. Koira kävi välillä ilmoittautumassa minulle ja popsi samalla välipalaksi marjoja alaoksilta. Enpä olisi uskonut, että marjastamisestakin voi nauttia. Mutta ei, EN sentään halua mustikkaan. Se on ihan liian rankkaa selälle ja hermoille. Ne itikat, kumartelu ja hidas käsinpoimiminen ei sovi minulle. Ja etenkään tällaisena kesänä ei voi poimuria harkitakaan. Minusta aikanaan, kun en halua marjoja mehustaa tai hillostaa. Eilen sain houkuteltua pojatkin mukaan toiselle reissulle pusikkoon, kun lupasin, että pienet jugurttisangot per nenä riittää. Vietiin marjat heti tuoreeltaan isälle ja kyllä oltiin kaikki aikaansaannokseemme tyytyväisiä.

Niin nekin vaan kasvaa ja kasvaa, ei voi estää. Pojat siis. Vanhempi poika on tälläkin hetkellä metsästysseuran talkoissa. Kolmisen vuotta hänkin on jo talkoillut ja kulkenut metsällä. En ole siis enää ainut perheestä, jolla on talkoita ja kaiken maailman kissanristiäisiä. Kyllähän molemmat harrastaa vielä monenlaista liikuntaa ja esikoisen partioharrastuskin on jatkunut ensimmäiseltä luokalta lähtien, mutta talkoohenki tahtoo olla monilla nuoremmilla nykyään hukassa. Kaikki pitäisi olla valmiina eteen tarjottuna (tai kotisohvalle) ja mielellään ilmaista. Ja tarkoitan nuorilla alle eläkeikäisiä. Siltikin jaksetaan nurista, kun mitään ei järjestetä tai järjestetyt jutut ei miellytä. Tekisi sanoa päin naamaan ISOILLA KIRJAIMILLA, että passaa tulla itse tekemään, jos ei kelpaa... Usein kuitenkin kaikkien järjestöjen tapahtumat ovat ilmaisia tai edullisia ja tekijät hoitavat hommat omalla ajalla ja ilmaiseksi. Hyvää hyvyyttään.

No niin, nyt on siitä taas purkauduttu! Kiitos. Tervetuloa muuten nyt perjantaina ja lauantaina Keiteleen peristeisille markkinoille. Järjestäjänä toimii Keiteleen Hevosystäväseura ry. (löytyy mm. facebookista). Yhteistyössä kunnan, Wanhan Koulun Tallin ja Matin Puupajan nähdään lauantaina oikeita hevosia ja ponejakin pitkästä aikaa markkinoilla. Sitten päästään edelliseen aiheeseen - hulluutta sekin - rakastuminen. Eikäs niin jo todettu?!

Hulluutta tai hyvinvointia. Miten sen ottaa ja missä vaiheessa parisuhdetta ollaan. Mistä ihmisen hyvinvointi muuten muodostuu? Terveydestä tai sairauksien hyvästä hoitotasapainosta. Oikeanlaisista terveystottumuksista kuten liikunta, ravinto ja lepo. Päihteettömyydestä tai kohtuukäytöstä. Ravinteista. Puhtaasta ilmasta ja elinympäristöstä. Nautinnoista ja ilosta. Tasapainosta. Vapaa-ajasta ja harrastuksista. Työstä. Riittävästä toimeentulosta. Sukulaisista ja ystävistä. Eheästä minäkuvasta ja itsetunnosta. Puutteellisuuksiensa ja keskeneräisyytensä tunnistamisesta ja myöntämisestä. Parhaansa yrittämisestä ja kehittymisestä. Kuuntelemisesta, kuulluksitulemisesta. Rakkaudesta sen kaikissa olomuodoissa. Itsensä rakastamisesta. Kunnioituksesta. Lista voisi olla loputon. Jokaiselle meistä hyvinvointi voi merkitä erilaisia asioita erilaisilla vivahteilla maustettuna. Sanat, joita käytämme, voivat olla erilaisia tarkoittaen kuitenkin samaa.

Näin myös rakkaudessa. Joidenkin kanssa vain puheet ja ajatukset kohtaavat, kun toisten kanssa ollaan ulapalla koko ajan. Saman huomaan joskus muissa ihmissuhteissa ympärilläni. Oli sitten kyse asiakkaista, työtovereista tai tuttavista. Aina ei riitä, jos kommunikoidaan hulluna aina ja koko ajan, jos ei tule ymmärretyksi oikeasti tai ei itse ymmärrä. Kuuleminen ja kuunteleminenkin ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Saati, jos vielä ymmärtää kuulemansa ja osaa toimia vaistonvaraisesti oikein tai edes sinne päin sen perusteella. Joko olette ihan pihalla? Ei se mitään - niin minäkin usein.

Usein ne ns. "ahaa -elämykset" tulevat jälkikäteen. Hoksottimet harvoin on niin kohdillaan, että huomaisi jokaisen pienen eleen, ilmeen tai "koukun" puheissa etenkin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei voi millään ilmaista suoraan mitä ajattelee tai tuntee. Asiat pitäisi osata poimia rivien välistä tai sitten kyetä lukemaan ajatuksia. Voi kamalaa miten rasittavaa sellainenkin kyky olisi. Miettikää sitä jatkuvaa ajatuksenvirtaa mitä päässä useinkin liikkuu ilman järjenkään häivää.

Hyvinvointiin ja rakkauteen liitetään usein myös onnellisuus. Mitä se on? Mistä se koostuu? Kuinka onnellisuudesta ajatellaan ja arvostetaanko sitä? Korostetaanko liikaa, että ihmisen PITÄÄ olla edes joskus onnellinen? Ja onko täysin onnettomia ihmisiäkin olemassakaan? Tuoko raha, perhe, lapset, rakkaus tai työ onnellisuuden? Aiemmin luettelemaani listaa voisi hyödyntää tässäkin. Plaah, plaah... Kyllä te nämä tiedätte. Mutta pysähdyttekö koskaan todella ajattelemaan mistä ja milloin olette onnellisia. Mikä estää olemasta onnellinen? Onko este todellinen ja ehdoton?

Tässä yhteydessä tunkee mieleeni eräs monista hyvistä Tommy Tabermannin ajatelmista:
"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään olla käyttämättä?"

Ja loppusanoiksi erään monille hyvinkin tutun laulun sanat. Nämä ovat jääneet päähäni soimaan, koska tämä jo hieman vanhempi laulu on soinut radiossa useillakin kanavilla jostain syystä viime päivinä.

"La Isla Bonita"

Como puede ser verdad
[or Como puede ese olvidar]
How could it be true?

Last night I dreamt of San Pedro
Just like I'd never gone, I knew the song
A young girl with eyes like the desert
It all seems like yesterday, not far away

Tropical the island breeze
All of nature wild and free
This is where I long to be
La isla bonita
And when the samba played
The sun would set so high
Ring through my ears and sting my eyes
Your Spanish lullaby

The beautiful island

I fell in love with San Pedro
Warm wind carried on the sea, he called to me
Te dijo te amo
I prayed that the days would last
They went so fast

He told you, "I love you"

I want to be where the sun warms the sky
When it's time for siesta you can watch them go by
Beautiful faces, no cares in this world
Where a girl loves a boy, and a boy loves a girl

Last night I dreamt of San Pedro
It all seems like yesterday, not far away

La la la la la la la
Te dijo te amo
La la la la la la la
El dijo que te ama

He told you, "I love you"

He said he loves you...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti