Pakkasia on pielly.

Joonatan lämmittelee keittiön patterin lämmössä, keittiön pöydällä virkatun tabletin päällä.

Tälläkin hetkellä pakkasta on -19 ja lunta ei nimeksikään. Talon kivijalka on siis lumeamatta ja viima jäähdyttää kummasti huoneita ja etenkin lattioita. Puita on siis saanut huonokuntoisiin takkoihin kantaa, kun eivät pidä lämpöä kovin kauaa. Hellalla saa paremmin lämmitettyä, mutta sitten keittiöön paistuu. Liiterikin vajui uhkaavasti lähes tyhjiin, mutta nyt sitä on jo hieman täydennetty hyvällä kuivalla koivuhalolla ja lisää tulee. Kiitosta vaan!

Flunssa koettaa kolkutella ovella vaan en anna periksi: ibuprofeenia pahimpaan oloon ja sitten Kaisa-kamun mehua sekä C-vitamiinia naamaan. Tänään aion kyllä uhmata kuntoani ja mennä joogaan - siellä kun ei yleensä tule hiki, vaikka tekeekin hyvää. Kuntonyrkkeily piti eilen jättää välistä (vaikka kiloni sitä huutavatkin). Onneksi jätin, sillä oli ollut kova lihaskuntotreeni/testaus. Mutta jos tämä tauti ei tästä tämän kummemmaksi muutu, voisi kokeilla mennä mukaan huomenna.

Sain muuten muutaman vanhan lasin hankittua lisää. Yhteen vaihdettiin peilit ja se onkin jo varattu. Kaksi lasillista ikkunaa odottaa käyttöä; toinen menee kyllä ilmeisesti äidille. Itselleni saatan hankkia myös tällaisen peiliversion, tosin 1-ruutuinen pieni kävisi paremmin minun tarkoitukseen. Lisäsin tuohon nuo sydämet ja ketjun seinälle ripustamista varten. Vielä kun saisin hankittua niitä lankoja ompelukoneeseen ja saumuriin, voisin itsekin alkaa ommella noita sydämiä, kangaskasseja ym. mukavaa. Jos ei käy niin, että suunnitelmat on hienoja ja toteutus toinen juttu...

Luin muuten aiemmin männä viikolla juttua ammatteihin liittyen. Ohessa linkki: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tulevaisuuden-taksikuski-ei-ole-verta-eika-lihaa/2751738.
Mietiskelin sitten siinä ammatteja missä robotteja voitaisiin käyttää ja missä ei. Vähiten uhattuja ammatteja tuon jutun mukaan olivat: toimintaterapeutit, mielenterveys- ja päihdetyöntekijät, kuulontutkijat, ortopedit, sosiaalityöntekijät, suukirurgit, ravintoterapeutit, koreografit, lääkärit, psykiatrit, psykologit, hammaslääkärit, poliisijohtajat. Siis lääkärit, mutta entä hoitajat? Voisiko robotti hoitaa potilaita? Voisiko robotti hoitaa minunkin työni? No joku toimenpide, verenpaineen mittaus tms. varmaan onnistuisikin, mutta entä muuten? Missä olisi palvelualan inhimillisyys, yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus? Voihan meidän töitä tehdä robottimaisesti ihminenkin, mutta moni asiakas kuitenkin odottaa itse käyntiä lähinnä ihmisen kohtaamisen vuoksi. On joku jolle puhua ja saada palautetta. Monen vanhuksen ainut ihmiskontakti pitkiin aikoihin saattaa olla oma hoitaja tai lääkäri. Toivottavasti kuitenkin näin on mahdollisimman harvan kohdalla. Totesivathat taksikuskitkin, että moni kaipaa palvelua ja juttuseuraa.

Entäs sitten kirjoittelut vanhusten hoidosta nykypäivänä? Minä toivon ettei meidän alueella ole vielä asiat ihan niin kurjasti kuin joissain kaupungeissa tai isoissa hoitolaitoksissa, mutta kieltämättä hieman hirvittää millainen maailma itseäni vanhana odottaa. Pitää hoitaa ja huoltaa omat lapset mahdollisimman hyvin ja pysyä hyvissä väleissä, jos he ovat  hoitopaikkaani valitsemassa. Toivottavasti hoitavat kotonaan minut mahdollisimman pitkään ;)

Sellaisia ajatuksia tänään. Seuraavalla kerralla jotain muuta. Ai niin, koiraa menemme katsomaan viikonloppuna ja mietimme sitten miten toimitaan. Muuttohommat taitavat päästä alkamaan kuun lopulla.

Puunpoltto vaarantaa terveytesi...

Kyllä, huomasin sen, kun hain halkoja varastosta ja pudotin varmaan parin kilon koivuhalon jalkaterälleni...

Talojen ja saunojen lämmittäminen puulla saattaa omakoti- ja rivitaloalueen asukkaat suureen hengenvaaraan lehtijutun mukaan. Kauheaa! Minullakin oli juuri äsken tulet 2 takassa ja hellassa. Saunakin lämmitettiin ja puulla tietysti. Olen varmaan tosi ajattelematon ollakseni vielä terveydenhuoltoalalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pitkän ajan seurantatutkimuksen mukaan nimittäin jopa 400 suomalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti sairauksiin, jotka aiheutuvat puun poltosta. Kaupunkialueille ehdotellaan tiukempaa puunpolttosäännöstöä. Onneksi asutaan täällä maalla - ja kaukana. Kaupunkialueella pelletti olisi kai ainoa riittävän vähäpäästöinen puuenergian lähde, mutta sekin pitäisi osata polttaa oikein?? Eli?? Kohta kai omakotitaloihin tulee pakolliseksi joku maalämpö tai tuulivoima. Sillä tottahan pitää omakotitalossa asuvalla olla vara sellaisiin, jos on talon mennyt hankkimaan. Mitähän haittoja noista edellä mainituista sitten on? En ole perehtynyt. Mietin pitäisikö. Vaan jos en vielä viitsi nähdä vaivaa, kun lotostakaan ei tullut remonttirahoja. Olisi kyllä niillekin rahoille parempaa käyttöä muussa remontissa.

Onneksi minulla ei ole sentään puulla lämmitettävää kattilaa, jossa ei ole vesivaraajaa, kun se tuntuu olevan pahin saastuttaja ja siinä poltetaan tulia lähes koko ajan. Mutta mitä sitten löytyy meiltä... no ne varaamattomat takat. Tai ainakin huonohkosti jo varaavat. Nimittäin vanhat varaamattomat takatkin tuottavat vaarallisen paljon pienhiukkasia. Jutun asiantuntijan mukaan tällaiset tulisijat pitäisi kieltää kokonaan tiheästi asutuilla alueilla, varsinkin lastentarhojen, koulujen, vanhainkotien ja sairaaloiden läheisyydessä. No, näin pienellä kylällä kaikki löytyy melko läheltä.

Ongelma ydin oli ilmeisesti jutussa se, että Suomen pienhiukkaspäästöistä peräti 40 prosenttia tulee juuri puunpoltosta. Se on enemmän kuin energialaitosten ja tieliikenteen päästöt yhteensä. Entäs Intia? Yhdysvallat? Joku muu iso maa? Siitä aiheesta keskusteltiin töissä ruokapöydässä. Kuinka paljon me suomalaiset saastutamme koko maapalloa siihen verrattuna? Jos nyt ei ajatella pelkästään omaa terveyttä. 

Mitä puun polttamisen sitten kerrotaan meille aiheuttavan?  Jutussa ei mainittu yhtä tyypillistä sairautta, mutta pienhiukkasten tiedetään pahentavan sepelvaltimo- ja muita verenkiertosairauksia sekä hengityssairauksia. Astmakohtauksien lisääntyminen oli yksi ns. komplikaatio. Muutenhan astmakohtauksien hoito on parempaa ja erittäin harvoin Suomessa kukaan enää kuolee astmakohtaukseen. Myös kroonisella keuhkoputkentulehduksella ja todennäköisesti myös keuhkosyövällä on yhteys puunpolttoon. Entäs tupakoinnilla? Sitä kun harrastetaan mielestäni aikapaljon. Kuka sulkee pois ne muut tekijät noihin sairauksiin...
Jopa diabeteksen puhkeamisen ja pienhiukkasten välisestä yhteydestä on saatu viitteitä. Diabetes on kyllä lisääntynyt esimerkiksi suomalaisten lihomisen ja liikunnan vähenemisen myötä, mutta että puunpoltto? No, siinä mielessä ymmärrän, että tulehdus voi lisätä riskiä sairastumiseen, mutta en silti niele ihan kyseenalaistamatta.

Taidanpa laittaa vielä parit kynttilät tulille näin illan ratoksi... ja pohtia asiaa... joskus toiste.

Jos löytäisin jostain kapeita 3-ruutuisia, haluaisin niistä tällaisen.

Tunnelmia loppusyksystä hiljentyessäni eräällä mökillä.

Tuleeko talvi?

Sitäpä tässä mietin, kun ulkona hissuttaa lunta ja pakkaset alkoi eilen. Nyt on noin -12 astetta. Tuntuu melko oudolle plussakelien jälkeen. Enempää en kyllä pakkastakaan kaipaa, mutta lunta saisi olla kuitenkin edes vähän. Kantautuu nimittäin aika paljon hiekkaa ja roskaa näillä keleillä sisälle. Ja arvaatte miten paljon sitä tulee pieneen eteiseen 2 kissasta, yhdestä koirasta ja kahdesta koululaisesta. Me aikuisethan osataan harjata ja kopistella kengät ulko-ovella... kai.

Tässä väliin piristykseksi kuva syksyltä, kun järjestelin terassia ja laittelin sinne kynttilöitä palamaan. Joonatan halusi tulla työnjohtajaksi tarkastamaan työjäljen. Huomaa taustalla runsaana alkutalvesta kukkiva runkoruusu. Se innostui kasvattamaan lisää oksiakin ja uusin tertuin vielä ensimmäisten pakkastenkin aikaan. Etualan kissapatsas sen sijaan koki kovan kohtalon: tuuli heitti sen tuohon kivilaatoille ja patsas hajosi siihen kuntoon etten viitsinyt alkaa liiman kanssa kasata. Elän toiveissa, että jostain löytäisin uuden samanlaisen. En nimittäin pidä värikkäistä puutarhapatsaista. Kärpässienet, tontut ja vastaavat suorastaan houkuttelevat minua potkimaan ne hajalle. En kyllä ole koskaan toteuttanut kutsumusta.

Tein äsken kokeeksi simppeliä sydänpasta-tonnikala -laatikkoa. Maistuihan tuo kaikille, vaikka nuorempi poika erottelikin isoimmat kalapalat lautasen reunalla ja syötti vaivihkaa koiralle. Ahneempi kissamme kyllä koetti kerjätä makupaloja parhaansa mukaan. Sille herkkujen antaminen on vain taitolaji - sormistaan kannattaa pitää huolta, koska Roope hyppää pystyyn ja haamii etutassuillaan esimerkiksi juustosiivut suoraan suuhunsa. Ja vauhdilla!

Liimailin uusimman tarrahankintani vihdoin tiskarin kylkeen. Jospa siitä olisi apua ettei poikien tarvitse aina olla kyselemässä onko koneessa puhtaat vai likaiset astiat. 

Aiemmin tilasin tarran jääkaappiin ja eteiseen; eteisen tarran voi nähdä aiemmassa tekstissäni, jossa on kuvia ns. projekteistani. Jääkaapin teksti on lähinnä vitsi, koska poikani ovat olleet jo pitkään hyvin omatoimisia aamu-, väli- ja iltapalan suhteen - olettaen, että jääkaapissa on muutakin kuin valo.

Ovessa on jo harvennettu valikoima magneetteja. Vasemmassa yläkulmassa oleva on esimerkiksi lahja myös punaviinistä pitävältä ystävältäni. Siinä lukee: Moni ystävä on löytynyt viinipullon ääreltä. Sen voi tietysti käsittää monella tapaa, mutta itse ajattelen mieluummin niin, että on tietynlainen nautinto nauttia lasillinen punaviiniä muiden herkkujen kera hyvän ystävän seurassa. Suuremmaksi nautinnon tekee, kun molemmat osaavat sitä arvostaa.

Heppakortti taas oli niin mainio, että saa viipyä pidempään tuossa näytillä. Sain sen yhden nettitilaukseni mukana. Taisin tilata kirpparilta pitsisen pöytäliinan. Kortin teksti on hauska: Hevonen on tytön paras ystävä. Sille voi kertoa kaikken suurimmat salaisuudet. Se ei koskaan naura vaatteillesi tai kampauksellesi. Sen mielestä olet maailman kaunein ja sopusuhtaisin ihminen. Sen olkapäätä vasten voi aina itkeä murheet pois. Sen voi viedä ilmaiseksi ulos syömään. Ja ennen kaikkea: sillä voi ratsastaa. Olen kyllä hieman epäileväinen tuon sopusuhtaisuuden suhteen, tuskin kaikki hevoset nauttivat vaikka minun raahaamisesta selässään. Joten siihen on tultava muutos! Eikä se muutos ole ratsastaa torinhevosella :)

Porokortti tuli pohjoisesta äidin joulureissulta ja koirakortti on hyvältä ystävältäni syntymäpäiväni aikoihin. Kortin teksti on mainio kuvaa unohtamatta: 

NIIN TÄYSI. 

Niin täysi voi luottamus olla: 

tassut taivasta kohden, 

maha paljaana voi 

maata ruohikolla. 

- Hannele Huovi

Sitten kaapin ovessa on muistutuksena kuva minusta joskus varmaan 15 vuotta sitten. Se muistuttaa siitä, että joskus olen ollut hoikemmassakin kunnossa ja se olisi vieläkin mahdollista. Ei tuo silti kyllä ole estänyt jääkaapilla käymisiä. Aamulla kyllä kävin pidemmällä lenkillä koiran kanssa; pienestä viimasta huolimatta. Saas tiedä miten käy, kun Ransu muuttaa rivariin, miten siellä tulee viihtymään. Onpahan liikuttaja ja mielenterveyden ylläpitäjä sinkkumiehelle. Ja toinen mielenkiintoisen asia siihen liittyen on taas se, tuleeko meille sen jälkeen sijoitukseen tai lopulliseen uuteen kotiinsa eräs löytökoira??? Tyttökoira kylläkin tällä kertaa, mutta kompaktipaketti. Siitä lisää myöhemmin, jos se toteutuu.

Näihin rentoutumiskuviin päätän tältä erää raporttini etelärinteeltä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Liikunnan iloa :)

Eilen se alkoi taas: JOOGA <3 Muutamaa liikuntalajia olen paikkakunnalle odottanut ja toivonut, että saisin joskus kokeilla: joogaa ja kuntonyrkkeilyä.

Kuntonyrkkeilyssä olen käynyt nyt kolmatta vuotta. Olen jopa Keitele Boxing Clubin puheenjohtaja tällä hetkellä ja olin perustamassa yhdistystömme. Kovasti olen lajista kyllä tykännyt. Hieman hankaluuksia olen matkalla kokenut... etenkin kun olkapää särkyi vuosi sitten - heppahommissa tietysti. Mutta sen vaivan kanssa nyt pärjäilee. Mutta ei minusta enää tulisi painonnostajaa eikä pesäpalloilijaa. Ne lajit ei ainakaan tunnu nyt hyvälle, kun jännettä on osin ilmeisesti jäljellä. Oikeasta olkapäästä siis repesi pitkän jänteen pää.

Jooga alkoi syksyllä ja täytyy sanoa, että siihenkin tykästyin heti. On ihanaa pysähtyä ja rauhoittua keskellä viikkoa tunniksi ihan omiin ajatuksiin ja venytellä samalla. Olen suunnitellut, että pitäisi lukea joogasta jossain vaiheessa enemmänkin, mutta jotenkin se on jäänyt. Olen vain nauttinut liikkeistä ja hengityksistä ja niiden hyvistä vaikutuksista ajattelematta asiaa liian syvällisesti. Kylläpä on muuten paikat jumissa, kun on laiskotellut joulukuun...

Joogan perimmäinen ideahan on ollut tuoda ihminen lähemmäs Jumalaa. Mikä se Jumala nyt kenelläkin ja milläkin uskontokunnalla on. Joogaakin on erilaisia tyylilajeja vai miten se ilmaistaan. Tuo meidän jooga on kai lähinnä hathajoogaa, joka on rauhallista ja sopii aloittelijalle. Tunnit vaihtelevat ymmärrykseni mukaan riippuen ohjaajasta eikä liikkeillä ole tiettyä asentojärjestystä. Asentoja eli asanoja harjoitellaan useita kertoja ja opetellaan vähitellen liittämään niihin hengitys oman tahdin mukaan. Liikkeissä usein viivähdetään hetki rauhallisesti hengittäen. Osa vaikeammista liikkeistä vaati jo todella keskittymistä ja harjoittelua. Aluksi yleensä teemme hengitysharjoituksia ja ns. avaavia liikkeitä, sitten siirrymme enemmän isoihin lihaksiin ja välillä on hetki rentoutumista. Lopussa usein myös hetki rentoutumista tai muuten kevennetään lopuksi. Ja jokainen tekee omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan, ohjaaja kiertää neuvomassa ja opastamassa liikkeitä. Osa liikkeistä on sen verran fyysisiä ettei kylmä pääse tulemaan, mutta tunnille on lupa tuoda mukana tyynyjä, peittoja tai muita apuvälineitä, mistä kokee olevan hyötyä. Loppurentoutumisssa peitto on kyllä kiva, mutta itse en ole viitsinyt sitä kuljettaa mukana. Alusta ja tyyny sekä villasukat riittävät minulle sekä pitkälahkeiset housut ja paita.

Katselin joogaliiton sivuja (kun en ole kirjastoon selvinnyt) ja luon, että jooga
- lisää kehon liikkuvuutta ja elävyyttä sekä notkeutta
- kohentaa kokonaisterveyttä ja fyysistä kuntoa
- opettaa rentoutumista ja oikeaa hengitystä
- lisää keskittymiskykyä
- lisää elinvoimaisuutta
- tukee kehon ja mielen tasapainoa
- opastaa terveisiin elintapoihin
- johdattaa kohti syvempää itsetuntemusta
- johdattaa henkiseen kasvuun
- ohjaa kohti mielenrauhaa ja sisäistä hiljaisuutta sekä tietoista läsnäoloa.

Itsetuntemuksen ja tietoisuuden syventyminen avaavat tietä tasapainoiseen arkipäivään, elämän arvojen selkiintymiseen ja toimiviin ihmissuhteisiin. Niin... se puoli nyt on vielä opettelun alla. Tuo itsensä tutkiskelu ei ole vielä oikein onnistunut tunnin aikana viikossa, kun on pitänyt keskittyä tekemiseen. Rentoutuminen onnistuu kyllä ja sen olen huomannut, että nukun paremmin aina parina yönä joogan jälkeen. Tänäkin aamuna piti oikein keskittyä ylösnousemiseen ja kellonsointi ärsytti suunnattomasti. Onneksi kännykkäni toimii herätyskellona - muuten olisin nakannut sen seinään. Unetkin oli aika vaihtelevat ja omituiset; johtui varmaan sikeästä unesta. Sen verran järki toimi unessakin, että kun mummoni ajoi rantaan linja-autolla hiekkatietä alamäkeen, olin huolissani miten pääsemme pois. Unessa varmaan tajusin myös samalla ettei mummollani ole minkäänlaista ajokorttia, joten kun nousimme ulos autosta, olinkin minä kuski ja autona oli minun oma vanha palvelija Carina. Unessahan on kaikki mahdollista. Esimerkiksi se, että olen usein puhunut jotain vierasta kieltä toisen ihmisen kanssa (jostain syystä yleensä kiinaa?), vaikka olenkin puhunutkin ihan vain suomea. Hassua. Ja unissa lentäminen on ihanaa, liidellä ja kaarella taivaalla (tai vain portaissa) ja kokea edes unissa lintujen vapaus. Ilman pelkoja pientä lintua vaanivista pöllöistä ja haukoista... No joo, menee överiksi. Missä olinkaan?

Niin, siis liikuntaharrastuksen ovat alkaneet. Kohta suuntaakin kuntonyrkkeilyyn katsomaan jaksaako sitä mitään laiskottelun ja syöpöttelyn jälkeen. Nyt kyllä kehtuuttaa lähteä, mutta jaksan kun tiedän miten hyvä olo siitä tulee ja mitä hyvää se tekee minulle. Ylihuominen saattaa kyllä olla paha :D Joka kohta äkkisestään jumissa ja kipeä, mutta onpahan silloin vapaapäivä. Pojille tulee kaveri yökylään, nuorempi käy synttäreillä ja minä ajattelin käydä tallilla ihan vain nuuhkimassa hevosia ja katsomassa, kun pienet tytöt aloittelee heppahöperöiden uraa. On siellä kyllä joskus joku pieni poikakin seassa. Jospa pääsisin vaikka taluttajaksi jollekin. Se on moro!

Loppiainenkin alkaa olla taputeltu.

Tämä on nyt uusi yritys tälle tekstille. Edellinen katosi jonnkin bittiavaruuteen, kun oli liian nopeat sormet näppäämään yhden kerran liikaa...

Niin se uusi vuosi 2014 vain koitti. Minulla se tuli ainakin hyvin rauhallisissa merkeissä: neljän äidin vapaa-iltana tottakai ruokailun ja saunan merkeissä. Sekä tietysti naisellisten juttujen merkeissä - eipä tarvittu mitään pelejä, telkkariohjelmia tai radiota viihdykkeeksi, jokaisen omassa elämässä on ollut ihan tarpeeksi saippuaoopperaa :) No, ihan pikainen vilkaisu sallittiin naamakirjaan, että onko muu maailma vielä pystyssä ja uuden vuoden toivotusten lähettäminen siinä samalla. Järven päälle räiskyviä ilotulitteita sai ihailla pitkin iltaa. Itse ei ammuttu yhtään. Ei kuulu meidän perheen tapoihin yleensäkään; minusta se on ihan turhaa rahan tuhlausta.

Ransu ja pikku-Miu

Uutenakin vuotena (joulun lisäksi) tuli siis syötyä ihan riittävästi ja joulukuun on jäänyt aika vähälle liikkumiselle. Onneksi nyt kolmena päivänä sain itseäni niskasta kiinni ja tuli vähän liikettä punttiin ja lisäksi koetan keventää tuota ruokapuolta. Lauantaina kävin ensin Ransun kanssa kolmen vartin lenkillä (miinus 3 minuutin kahvi- ja nakkitauko 77:lla)

Ransun lepohetki.

ja sen päälle kävin ratsastelemassa Pojulla vajaan tunnin. Hän olikin oikein miellyttävä tapaus, kun Sussu oli "ulkoiluttanut" heposia parina päivänä ensin liinassa. Huonojen kelien aikaan olivat ehtineet kerätä turhaa virtaa. Laitan tähän muutamia vanhoja kuvia, kun uusia ei ole tullut otettua. On niissä kuvissa ainakin lunta mikä nyt puuttuu. Pojun kanssa verryteltiin pieniä ravipätkiä, voltteja, pysäytyksiä ja pakkia sekä väistöjä käynnissä ja ravissa. Ei ollut onneksi havaittavissa ryöstäyrityksiä, aluksi vain ravipätkien jälkeen Pojun olisi tehnyt mieli jatkaa ravissa.

Tuhti-Poju valmistautumassa.

 

"Näytänhän ihan varsalle?"

Sunnuntaina eli eilen käytiin ystäväni Riitan kanssa Kuopiossa uimassa ja tietysti syömässä - ja ihan vähän shoppailemassa. Ruokailun jälkeen (vedin Ikean lihapullat perinteisesti) pikaiset pyrähdykset Ikean puolella sänkyosastolle - jonne muuten teki mieli jäädä päikkäreille ja sitten pidempi kierros urheiluliikkeessä. Sieltä mukaan tarttui uusi juomapullo pojille ja Miskalle monitoimityökalu partiohommia varten. Itselleni ostin heräteostoksena seuraavassa kuvassa olevan ihanuuden; erittäin hyvässä tarjouksessa kun oli :) En minä muuten. Muuten, Ikeasta ja lihapullista tuli mieleeni, että lihapullia ei saanutkaan enää muussilla. Säästölinja vai ajattelevatko ruokailijoiden terveyttä, en tiedä. Kotiin jäi lihapullat ostamatta, kun niiden takia ei huvittanut lähteä enää pidemmälle kiertämään. Olisi tullut ostettua kuitenkin jotain muutakin...

Kyllä tähän passaa pakata uimavermeet tai "yön yli" -tavarat.

Tänään ohjelmassa oli sitten vääntöä sotanorsun kanssa elikkäs ratsastelua Veeruskalla. Olli ulkoilutti samalla Pojua ja tekivät myös ihan oikeita töitä. On muuten kädet joskus koetukselle Veeru-neidin kanssa, mutta kun jaksaa ensin vähän tehdä töitä ja vääntää, antaa sitten vähän pidempää ohjaa, niin johan on hieno hepo sen jälkeen. Veerustakin pari kuvaa viime talvelta.

Veeruska-neito

Mitäs me sotanorsut...

 

Vasemman nilkkani kuva. Horoskoopeiltani olen leijona ja tiikeri, Mjau!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini alkuvuodesta. Huomenna suuntaamme äidin kanssa ostoksille (ja syömään) Pihtiputaalle. Josko saisi autonkin katsastettua samalla reissulla; loppuu muuten kohta ajoaika. Loppukuusta pitää laskeskella tarkkaan josko raskisi ostaa Hamulaan ratsastuskortin ja käydä vielä ihan oikeilla tunneilla koettamassa oppia jotain. Lady-ryhmä taitaa tosin olla täysi, mutta jos uskaltaisi ängetä jonnekin muuallekin mukaan. Tai sitten käydä vain yksittäisiä tunteja harvakseltaan joko ryhmässä tai yksityisesti. Yksärit olisi ainakin tehokkaita, vaan riittääkö vielä kunto? Onneksi huomenna jatkuu myös kuntonyrkkeily, joten box-boxailemisiin!

Joskus oli pitkä tukka.