Liikunnan iloa :)

Eilen se alkoi taas: JOOGA <3 Muutamaa liikuntalajia olen paikkakunnalle odottanut ja toivonut, että saisin joskus kokeilla: joogaa ja kuntonyrkkeilyä.

Kuntonyrkkeilyssä olen käynyt nyt kolmatta vuotta. Olen jopa Keitele Boxing Clubin puheenjohtaja tällä hetkellä ja olin perustamassa yhdistystömme. Kovasti olen lajista kyllä tykännyt. Hieman hankaluuksia olen matkalla kokenut... etenkin kun olkapää särkyi vuosi sitten - heppahommissa tietysti. Mutta sen vaivan kanssa nyt pärjäilee. Mutta ei minusta enää tulisi painonnostajaa eikä pesäpalloilijaa. Ne lajit ei ainakaan tunnu nyt hyvälle, kun jännettä on osin ilmeisesti jäljellä. Oikeasta olkapäästä siis repesi pitkän jänteen pää.

Jooga alkoi syksyllä ja täytyy sanoa, että siihenkin tykästyin heti. On ihanaa pysähtyä ja rauhoittua keskellä viikkoa tunniksi ihan omiin ajatuksiin ja venytellä samalla. Olen suunnitellut, että pitäisi lukea joogasta jossain vaiheessa enemmänkin, mutta jotenkin se on jäänyt. Olen vain nauttinut liikkeistä ja hengityksistä ja niiden hyvistä vaikutuksista ajattelematta asiaa liian syvällisesti. Kylläpä on muuten paikat jumissa, kun on laiskotellut joulukuun...

Joogan perimmäinen ideahan on ollut tuoda ihminen lähemmäs Jumalaa. Mikä se Jumala nyt kenelläkin ja milläkin uskontokunnalla on. Joogaakin on erilaisia tyylilajeja vai miten se ilmaistaan. Tuo meidän jooga on kai lähinnä hathajoogaa, joka on rauhallista ja sopii aloittelijalle. Tunnit vaihtelevat ymmärrykseni mukaan riippuen ohjaajasta eikä liikkeillä ole tiettyä asentojärjestystä. Asentoja eli asanoja harjoitellaan useita kertoja ja opetellaan vähitellen liittämään niihin hengitys oman tahdin mukaan. Liikkeissä usein viivähdetään hetki rauhallisesti hengittäen. Osa vaikeammista liikkeistä vaati jo todella keskittymistä ja harjoittelua. Aluksi yleensä teemme hengitysharjoituksia ja ns. avaavia liikkeitä, sitten siirrymme enemmän isoihin lihaksiin ja välillä on hetki rentoutumista. Lopussa usein myös hetki rentoutumista tai muuten kevennetään lopuksi. Ja jokainen tekee omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan, ohjaaja kiertää neuvomassa ja opastamassa liikkeitä. Osa liikkeistä on sen verran fyysisiä ettei kylmä pääse tulemaan, mutta tunnille on lupa tuoda mukana tyynyjä, peittoja tai muita apuvälineitä, mistä kokee olevan hyötyä. Loppurentoutumisssa peitto on kyllä kiva, mutta itse en ole viitsinyt sitä kuljettaa mukana. Alusta ja tyyny sekä villasukat riittävät minulle sekä pitkälahkeiset housut ja paita.

Katselin joogaliiton sivuja (kun en ole kirjastoon selvinnyt) ja luon, että jooga
- lisää kehon liikkuvuutta ja elävyyttä sekä notkeutta
- kohentaa kokonaisterveyttä ja fyysistä kuntoa
- opettaa rentoutumista ja oikeaa hengitystä
- lisää keskittymiskykyä
- lisää elinvoimaisuutta
- tukee kehon ja mielen tasapainoa
- opastaa terveisiin elintapoihin
- johdattaa kohti syvempää itsetuntemusta
- johdattaa henkiseen kasvuun
- ohjaa kohti mielenrauhaa ja sisäistä hiljaisuutta sekä tietoista läsnäoloa.

Itsetuntemuksen ja tietoisuuden syventyminen avaavat tietä tasapainoiseen arkipäivään, elämän arvojen selkiintymiseen ja toimiviin ihmissuhteisiin. Niin... se puoli nyt on vielä opettelun alla. Tuo itsensä tutkiskelu ei ole vielä oikein onnistunut tunnin aikana viikossa, kun on pitänyt keskittyä tekemiseen. Rentoutuminen onnistuu kyllä ja sen olen huomannut, että nukun paremmin aina parina yönä joogan jälkeen. Tänäkin aamuna piti oikein keskittyä ylösnousemiseen ja kellonsointi ärsytti suunnattomasti. Onneksi kännykkäni toimii herätyskellona - muuten olisin nakannut sen seinään. Unetkin oli aika vaihtelevat ja omituiset; johtui varmaan sikeästä unesta. Sen verran järki toimi unessakin, että kun mummoni ajoi rantaan linja-autolla hiekkatietä alamäkeen, olin huolissani miten pääsemme pois. Unessa varmaan tajusin myös samalla ettei mummollani ole minkäänlaista ajokorttia, joten kun nousimme ulos autosta, olinkin minä kuski ja autona oli minun oma vanha palvelija Carina. Unessahan on kaikki mahdollista. Esimerkiksi se, että olen usein puhunut jotain vierasta kieltä toisen ihmisen kanssa (jostain syystä yleensä kiinaa?), vaikka olenkin puhunutkin ihan vain suomea. Hassua. Ja unissa lentäminen on ihanaa, liidellä ja kaarella taivaalla (tai vain portaissa) ja kokea edes unissa lintujen vapaus. Ilman pelkoja pientä lintua vaanivista pöllöistä ja haukoista... No joo, menee överiksi. Missä olinkaan?

Niin, siis liikuntaharrastuksen ovat alkaneet. Kohta suuntaakin kuntonyrkkeilyyn katsomaan jaksaako sitä mitään laiskottelun ja syöpöttelyn jälkeen. Nyt kyllä kehtuuttaa lähteä, mutta jaksan kun tiedän miten hyvä olo siitä tulee ja mitä hyvää se tekee minulle. Ylihuominen saattaa kyllä olla paha :D Joka kohta äkkisestään jumissa ja kipeä, mutta onpahan silloin vapaapäivä. Pojille tulee kaveri yökylään, nuorempi käy synttäreillä ja minä ajattelin käydä tallilla ihan vain nuuhkimassa hevosia ja katsomassa, kun pienet tytöt aloittelee heppahöperöiden uraa. On siellä kyllä joskus joku pieni poikakin seassa. Jospa pääsisin vaikka taluttajaksi jollekin. Se on moro!