Sitäpä tässä mietin, kun ulkona hissuttaa lunta ja pakkaset alkoi eilen. Nyt on noin -12 astetta. Tuntuu melko oudolle plussakelien jälkeen. Enempää en kyllä pakkastakaan kaipaa, mutta lunta saisi olla kuitenkin edes vähän. Kantautuu nimittäin aika paljon hiekkaa ja roskaa näillä keleillä sisälle. Ja arvaatte miten paljon sitä tulee pieneen eteiseen 2 kissasta, yhdestä koirasta ja kahdesta koululaisesta. Me aikuisethan osataan harjata ja kopistella kengät ulko-ovella... kai.
Tässä väliin piristykseksi kuva syksyltä, kun järjestelin terassia ja laittelin sinne kynttilöitä palamaan. Joonatan halusi tulla työnjohtajaksi tarkastamaan työjäljen. Huomaa taustalla runsaana alkutalvesta kukkiva runkoruusu. Se innostui kasvattamaan lisää oksiakin ja uusin tertuin vielä ensimmäisten pakkastenkin aikaan. Etualan kissapatsas sen sijaan koki kovan kohtalon: tuuli heitti sen tuohon kivilaatoille ja patsas hajosi siihen kuntoon etten viitsinyt alkaa liiman kanssa kasata. Elän toiveissa, että jostain löytäisin uuden samanlaisen. En nimittäin pidä värikkäistä puutarhapatsaista. Kärpässienet, tontut ja vastaavat suorastaan houkuttelevat minua potkimaan ne hajalle. En kyllä ole koskaan toteuttanut kutsumusta.
Tein äsken kokeeksi simppeliä sydänpasta-tonnikala -laatikkoa. Maistuihan tuo kaikille, vaikka nuorempi poika erottelikin isoimmat kalapalat lautasen reunalla ja syötti vaivihkaa koiralle. Ahneempi kissamme kyllä koetti kerjätä makupaloja parhaansa mukaan. Sille herkkujen antaminen on vain taitolaji - sormistaan kannattaa pitää huolta, koska Roope hyppää pystyyn ja haamii etutassuillaan esimerkiksi juustosiivut suoraan suuhunsa. Ja vauhdilla!
Liimailin uusimman tarrahankintani vihdoin tiskarin kylkeen. Jospa siitä olisi apua ettei poikien tarvitse aina olla kyselemässä onko koneessa puhtaat vai likaiset astiat.
Aiemmin tilasin tarran jääkaappiin ja eteiseen; eteisen tarran voi nähdä aiemmassa tekstissäni, jossa on kuvia ns. projekteistani. Jääkaapin teksti on lähinnä vitsi, koska poikani ovat olleet jo pitkään hyvin omatoimisia aamu-, väli- ja iltapalan suhteen - olettaen, että jääkaapissa on muutakin kuin valo.
Ovessa on jo harvennettu valikoima magneetteja. Vasemmassa yläkulmassa oleva on esimerkiksi lahja myös punaviinistä pitävältä ystävältäni. Siinä lukee: Moni ystävä on löytynyt viinipullon ääreltä. Sen voi tietysti käsittää monella tapaa, mutta itse ajattelen mieluummin niin, että on tietynlainen nautinto nauttia lasillinen punaviiniä muiden herkkujen kera hyvän ystävän seurassa. Suuremmaksi nautinnon tekee, kun molemmat osaavat sitä arvostaa.
Heppakortti taas oli niin mainio, että saa viipyä pidempään tuossa näytillä. Sain sen yhden nettitilaukseni mukana. Taisin tilata kirpparilta pitsisen pöytäliinan. Kortin teksti on hauska: Hevonen on tytön paras ystävä. Sille voi kertoa kaikken suurimmat salaisuudet. Se ei koskaan naura vaatteillesi tai kampauksellesi. Sen mielestä olet maailman kaunein ja sopusuhtaisin ihminen. Sen olkapäätä vasten voi aina itkeä murheet pois. Sen voi viedä ilmaiseksi ulos syömään. Ja ennen kaikkea: sillä voi ratsastaa. Olen kyllä hieman epäileväinen tuon sopusuhtaisuuden suhteen, tuskin kaikki hevoset nauttivat vaikka minun raahaamisesta selässään. Joten siihen on tultava muutos! Eikä se muutos ole ratsastaa torinhevosella :)
Porokortti tuli pohjoisesta äidin joulureissulta ja koirakortti on hyvältä ystävältäni syntymäpäiväni aikoihin. Kortin teksti on mainio kuvaa unohtamatta:
NIIN TÄYSI.
Niin täysi voi luottamus olla:
tassut taivasta kohden,
maha paljaana voi
maata ruohikolla.
- Hannele Huovi
Sitten kaapin ovessa on muistutuksena kuva minusta joskus varmaan 15 vuotta sitten. Se muistuttaa siitä, että joskus olen ollut hoikemmassakin kunnossa ja se olisi vieläkin mahdollista. Ei tuo silti kyllä ole estänyt jääkaapilla käymisiä. Aamulla kyllä kävin pidemmällä lenkillä koiran kanssa; pienestä viimasta huolimatta. Saas tiedä miten käy, kun Ransu muuttaa rivariin, miten siellä tulee viihtymään. Onpahan liikuttaja ja mielenterveyden ylläpitäjä sinkkumiehelle. Ja toinen mielenkiintoisen asia siihen liittyen on taas se, tuleeko meille sen jälkeen sijoitukseen tai lopulliseen uuteen kotiinsa eräs löytökoira??? Tyttökoira kylläkin tällä kertaa, mutta kompaktipaketti. Siitä lisää myöhemmin, jos se toteutuu.
Näihin rentoutumiskuviin päätän tältä erää raporttini etelärinteeltä. Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti