Uusi vuosi 2014!!!

Se on jo ihan ovella... vielä huominen työpäivä ja sitten päivä huilia jälleen. Ja taas syödään - kavereiden (tyttöjen) kesken saunailta ja herkuttelua tiedossa :) Kivaa. Ja ihan ilman lapsia pääsee kaikki, joten kiirettä ei ole. Suurin ongelma on vain miettiä ja päättää mitä kaikkea hyvää syötäisiin. En itse niin perusta nakeista ja perunasalaatista. Jos ei ole jotain hyvää uutta ohjetta jollakin. Muuten olen kyllä aikalailla kaikkiruokainen, kuten olen jo aiemmin kertonut. Etenkin suolaisten herkkujen suhteen. Makea on jäänyt hieman vähemmälle nykyisin. Iän tullessa kun tuppaa tuo painokin nousemaan.

Painosta puheenollen sain sitä jo hienosti 6-7 kg pois siitä mitä enimmillään olen painanut, mutta siihen se nyt sitten jumahtikin. Iski stressi/väsymys ja joulu :) Mutta uuden vuoden alkaessa koetan nipistää taas ainakin 5 kg, vähitellen tosin. Kun saa vain itsensä liikkeelle ja puuhaamaan koko ajan jotain, unohtuu turha napostelu.

Uuden vuoden projektina minua odottaa myös keittiön seinä tapetoinnin loppuun saattaminen ja portaikon vierestä seinän maalaus sekä boordin kiinnittäminen. Sitten ajattelin puhdistaa alakerran valkean takan. On melkolailla tuhkaisen musta nyt. Laitanpa tähän muutamia kuvia projekteistani; mitä on tehty ja mitä kesken.

Takka ei siis ole kovin valkoinen enää...

Tuulikaapin katto maalattu tummentuneesta panelista ja seinissä hieman rusehtava sävy. Lisäksi tietty uudet naulakot ja teippaus.

Eteisessä jatkuu sama maalipinta ja itse tehtyjä juttuja.

Keittiön tapettia.

Vanha ikkuna uusiokäytössä.

Samoin tässä.

Olohuoneen nurkkausta, joka sekin jo erinäköinen.

Sitten pihallakin pitäisi jatkaa projekteja, kun kevät koittaa. Ensimmäiset vuodethan olen keskittynyt kaatamaan puita tai sahaamaan alaoksia pois, kaivamaan ylös vanhoja pensaita ja kiviä sekä hävittämään turhia kukkapenkkejä. Sitten piti siirrellä muutamaa sireenipuskaa paikkaan jos toiseen ennenkuin nyt taisi löytyä niille sopivat paikat. En vain taida päästä istuttamaan vielä keväällä omenapuita, kun eivät saaneet kaivettua syksyn mittaan noita puhelinkaapeleita maahan. Omenapuiden lisäksi haaveilen jotain muuta kukkivaa puuta/pensasta sekä lisää alppiruusuja, pioneja ja muita isompia kukkivia puskia. Mitä niitä nyt on... ja ehkä ruusuja. Tein viime kesänä yhden uuden kukkapenkin - entiseen kasvimaahan, joka sitä ennen palveli hiekkalaatikkona etupihalla. Näistäkin muutama kuva.

Ensimmäinen versio hiekkalaatikon uudesta elämästä.

Ensimmäiset Ingrid Bergman -ruusuni hiekkalaatikossa. Kukkia tuli paljon ja todella suuria verrattuna puskan kokoon. Toivottavasti selviää talven yli ja komistaa vain ensi kesänä.

Vihdoin sain takapihalle kaipaamani terassin. Vaikkakin pienen.

Hiekkalaatikkoon tuli vielä muutoksia.

Etupihalle tein jo aiemmin vastaavanlaisen istutusalueen. Kai siitäkin joku kuva löytyy; tosin tuskin kukkaloistossaan.

Naapurin kiusaksi (tosin hänen luvallaan) laitoin näköesteen aluksi vanhan ladon oven kukkapenkin taustaksi.

Kissat nauttivat omalla tavallaan istutuksista :)

Varaston ovea. Tuossa piikkilankakrassissa on talvisin valot.

Uusita jouluvaloista ei taida olla kovin kummoisia kuvia, mutta käväisenpä ottamassa.Terassilla asustaa Petteri punakuono värikkäissä valoissa. Etupihalla kapea kuusi tähtivaloissa ja samaiset tähtivalot on etuoven yläpuolelle vanteessa.

Kuvaa ottaessa oli vielä vähän lunta, nyt on musta maa.

 

Oikein ihanat uuden vuoden vastaanottajaiset kaikille! Palataan asiaan vuonna 2014 :)

No onkos tullut kesä?

Niin sitä ainakin kelin puolesta voisi luulla; vettä sataa ja maa on sula. Lämpöasteitakin on +5. Toinenkin aika varma merkki on... naapurin nurmi on taas kasvanut liian pitkäksi, koska kuulen ruohonajoleikkurin jyrinän. Tosin etupihalta, missä ei mielestäni kovin kummoisesti nurmea ole. Taitaa esitellä ajotaitojaan jollekin. Joskus vähän hirvittää hurauttaako hän joku päivä tuosta kuusiaidasta läpi meidän puolelle. Taidan alkaa suunnitella tontin ympärille sähköaitaa. Tosin sitten naapurin tie jäisi meidän aidan sisäpuolelle...

Katselin tuossa muuten naamakirjan päivityksiä ja kuvia. Aika paljon keli vaihtelee päivittäin/vuosittan. Tuttavani oli laittanut kuvan vuoden takaa ja sitten tältä päivältä. Viime vuonna oli lunta tänä päivänä yhdessä kuvassa ja pakkasta noin -29. Tämän päivän vastaavassa kuvassa ei lunta ja asteita +6. Että semmosta :( Ei sillä en minä parimetristä lumihankea kaipaa, mutta saisi sitä nyt jonkin verran olla ja asteet kuitenkin pienen pakkasen puolella. Sen verran ettei kengät ja kamppeet kastu, jos ulos menee. Lapsetkin alkaa olla rasittuneita ja virtaa täys. Odottavat, että pääsisivät luistelemaan.

Hoidan tässä muuten kirjoitellessani terveyttä: eikös punaviini ja tumma suklaa olekin terveystuotteita kohtuullisesti nautittunu? Niin olen ainakin lukenut. Pidän yleensä varalta tummaa suklaata kaapissa, jos iskee imelän himo. Sillä sen saa äkkiä pois eikä tarvitse paljoa syödä ja voi perustella senkin terveelliseksi. Lapsena ja nuorempana en voinut sietää tummaa suklaata, enkä Budabest -suklaakarkkeja, mutta iän myötä sitä oppii syömään kaikenlaista mistä lapsena ei tykännyt tai halunnut edes maistaa. Kuten silliä, kukkakaalia, papuja, homejuustoa jne. Mutta on jotain mitä en edelleenkään syö: nimittäin lanttulaatikko, kesäkeitto, joululimppu ja lipeä kala. Saattaapi olla jotain muutakin, mutta pääasiassa noita jouluisia ruokia tuli mieleen. Mielellään kyllä maistelen uusia makuja, mutta kyllä se vain niin on, että makuja on monenlaisia ja kaikkia ei opi syömään vaikka 20 kertaa testaisikin.

Kissoille ei taas tänään oikein kelvannut kissojen tonnikala, mutta kun löin eteen koiran nautajauhelihaa (sekaan jauhettuna sisäelimiä ja luujauhoa), niin johan nyt kelpaa röllöttää maha pulleana ja taju kankaalla.Vanhempi makoilee vissiin yläkerrassa. Jos saa siellä nukuttua poikien legoleikeiltä. Vai liekö vielä table käsittelyn alla. Tommy -kissaa pitää kuulema hoitaa ainakin pari kertaa päivässä. Ja jotain lohikäärmekasvattamoa... en noista tiedä, mutta jää kuulema minun hommaksi hoitaa ne aamuin illoin, kun pojat ovat isänsä luona. Mitäköhän siitäkin tulee?

Uutta vuotta odotellen

Odotan tosiaan uutta vuotta, että saadaan tämä juhlatohina pidettyä ja pääsee käsiksi uuteen vuoteen ja järjestelemään nurkkia. Joululoman olen kyllä pääasiassa pyhittänyt laiskottelulle ja syömiselle - sen verran rankkoja oli työviikotkin ennen joulua.

Osa joulusta meni ystävien ja osa sukulaisten kanssa, ruokaa kyllä onneksi riitti :) Valokuvat vain jäi ottamatta, kun oli patterit vähissä ja ulkona kuvat ei oikein onnistuneet. Ensin oli liian valoisaa kuvata jouluvaloja ja tulia, sitten liian pimeää... Kyllä kai tuolla minunkin kameralla saisi hyviä kuvia, jos sitä osaisi käyttää. Olen vain aina ollut niin huono lukemaan käyttöohjeita enkä muutenkaan oikein ymmärrä noiden vimpaimien päälle. Asensin joskun dvd/vhs -soittimenkin siten, että vaihtelin johtojen paikkoja siihen saakka, kunnes alkoi kaikki toimia. Käyttöohjekirjaa kyllä vilkaisin, mutta siinä oli kolme eri vaihtoehtoa, enkä tiennyt mikä koski minun televisiota ja sen toimintoja.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva (erikoinen semmoinen) ystäväni joulutunnelmista.

Kuusi ulkona näyttää olevan liekeissä...

Ja näin siinä kävi, kun kokeilin erilaista säätöä... 

Näissä kuvissa oli juuri tullut vähän lumiräntää, jää piiloutui sen alle.

Heppasten omat joulukuuset taustalla, jo hieman maisteltuna.

Tuhti-Poju

Veeruska-neiti

Ja sitten vielä tietysti muutama "pakollinen kuva" nelijalkaisista. Joskin meidän jouluratsastelut meni hieman pieleen, kun kaikkialla oli jäistä ja TODELLA LIUKASTA, lunta ei nimeksikään ja välillä tuli vettä taivaan täydeltä. Lahjat tuli kuitenkin perille, vaikka pukki ei reellä perille päässytkään. Esikoinenkin sai jo pienestä pojasta asti toivomansa sähköhammasharjan :) Äidin viesti tontuille - josko hampaanpesu olisi nyt kivaa ja hampaat tulisi pestyä paremmin. Harjassa on oikein ajastin vähintään 2 minuutin pesulle. Table on ollut kovasti käytössä; kun vaan itsekin oppisi sitä käyttämään. SodaStreameria osaa jo kaikki käyttää - kiitokset vaan ukille, ei kun siis Pukille.

Meillä alkoi kotiväen kanssa viime vuonna perinne, että aikuiset arpovat nimilaput ja jokainen ostaa siis vain yhdelle aikuiselle perheessä lahjan. On muuten kiva ja toimiva juttu. Mutta sitä en voi paljastaa kenelle ensi vuonna ostan lahjan. Täytyy nyt vain pitää korvat auki mahdollisista lahjatoiveista :) Ja ensi jouluna on yksi lapsenlapsi perheessämme lisää, jolla PÄÄSEE ostelemaan kaikkea kivaa.

Mutta ei tällä kertaa enempää. Ajatus ei taida oikein kulkea, kun kaikki herkut painaa vatsassa. Eli siis koiran kanssa pienelle lenkille ja kaupalle kunhan tuon takan pellin saa kiinni.

Joulupuu on rakennettu

Pikainen kirjoitus ennen asiointireissua naapuri(koti)pitäjään. Aivot on kohmeessa, kun innostuin illalla katselemaan monipuolista elokuvatarjontaa. Naapurimmekin muisti käydä soittamassa ovikelloa joskus klo 23 aikoihin. En jaksanut mennä edes avaamaan, olisi vain joulumieli karissut ja olisinpa saattanut pahoittaa sanomisillani naapurinkin mielen...

Mutta siinä se kuusi nyt on, koristeissaan kauniina kuin karkki. Vaikka itse sanonkin. Kuusiha tuotiin pihaan valmiina, mutta kylläpä olikin kaunis kuusi ja juuri sopivan passelin tuohon oviaukkoon. Muualla kun nyt ei ole oikein tilaa.

 Kuusi kuvattuna salaman kanssa, jotta koko komeus erottuu ;)

Näillä kuvilla haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Nauttikaa herkuista - sopivasti.

Joulu lähestyy

Niin, kohta on joulu olit sitten valmis tai et :) Minä sain juuri lahjat paketoitua ja kuusi on sisällä. Tai no viimeiset lahjat ovat kuivumassa vielä. Tällaisia niistä tuli:

Toinen menee kummitytölleni; tavallaan edustaa lahjakorttia ratsastamaan tallille. Kummityttöäni olen käyttänyt kerran meidän paikkakunnan tallilla. Ilmeet oli niin mainioita ponin selässä, että siitä se ajatus lähti. Kummitytölläni on kauniit ruskeat silmät ja ihanan hurmaava hymykuoppa, joilla sulaa kenen tahansa sydän.

Tämä taas hyvän ystäväni tyttärelle - heppahulluja molemmat. Elän toiveissa, että kun heillä on oma hevonen/hevosia, vietä kesän heppaleirillä maalaismaisemissa. Heidän kodissaan huokuu ihana kodikas tunnelma hirsiseinien sisällä, siellä on hyvä viivähtää.


Kuusen koristelu jää huomiseen. Kuusi kyllä itsessäänkin on hyvin kaunis. Kiitos siitä äidille ja hänen miesystävälleen, jotka viitseliäästi raahasivat minulle kokonaista kolme kuusta. Yksi koristaa pihaa tähtivaloineen. Tosin jatkuvat tuulenpuuskat alkavat olla rasite kuuselle. Se pötköttää toistuvasti pitkällään painavasta kuusenjalasta huolimatta. Rasittavaa! Olisi edes kunnolla lunta, että saisi sen pönkättyä kunnolla. Kolmas kuusi kaatuilee samaan tyyliin naapurin rajalla. Koetin asetella sen näköesteeksi. Meidän ja naapurin koirat kun eivät ole oikein kavereita.... kaikkea muuta. Ajattelin ettei Topi niin näkisi milloin meillä lähdetään lenkille. Topi kyllä on ihanan iso musta mötikkä ja ihmisille kovin kiltti, mutta kaksi leikkaamatonta urosta ei mahdu oikein olemaan näin lähekkäin. Etenkin kun molemmilla huonoja kokemuksia.

Lupasin aiemmin kertoa hevosista ja siitä miten minustakin alkaa tulla heppahöperö. Lapsena luin heppahöperölehtiä (Hevoshullu) vain  siksi, kun kaveritkin luki. Paras oli se ponijuttu, oliko se Polle nimeltään. Koska pelkäsin sitä isoukin hevosta, ei tullut koskaan lapsena tai nuorena puuhattua hevosten kanssa. Olisin kyllä halunnut ruokkia sitä Nopsaa, mutta oli aina tunne, että se vie käden mennessään. Kerran Pielavedellä asuessani, kävin silloisen miesystäväni kotona hevosen selässä. Se päättyi siihen, että vannoin etten ikinä enää nouse hevosen selkään. Kävin yksinäni tammalla pihatiellä ja aluksi kaikki meni hyvin. Meillä oli sen tamman pieni varsa mukana - VIRHE! SUURI VIRHE!!! Varsa säikähti jossain haukkuvaa koiraa, kääntyi pihaan päin ja laukkasi sen minkä kavioistaan irtosi. Äititamma tietty perään huolimatta siitä mitä minä tein. Hyvin nopeasti päätin vain pitää satulasta kiinni ja pysytellä kyydissä kaikin keinoin. Eihän silloin tainnut mitää kypärää edes olla. Pääsin kyydissä pihaan, matkaa ei ollutvarmaan kuin pari sataa metriä, mutta se tuntui ikuisuudelle. Onneksi hevosen omistaja sain tamman kiinni tallin edessä, koska varsa puikahti talliin ja me olisimme menneet perässä ilman kiinniottoa. Tai luulen, että minä olisin mannut oven ulkopuolella tajutonna, kun oviaukko oli suhteellisen pieni! Kaiken lisäksi muutama päivä myöhemmin, kun koetin poistaa kauhuani, menin syöttämään hevosille kuivia leipiä. Tamma sai osansa ja olin ojentamassa varsalle omaa palaa, kun sen emä tuli ja rouhaisi minua kädestä. En tiedä oliko se kosto vai tekikö silkkaa ahneuttaa. Minulle joka tapauksessa riitti.

Silloin siis kuvittelin loppuneen hyvin lyhyen hevosurani, mutta toisin vain on käynyt. Täällä asuessani olen saanut tutustua ihanaa ystävääni ja hänellä on (valitettavasti) 2 suomenhevosta. Vähitellen kypsyin ja totuin niihin, siirryin jopa kosketusetäisyydelle ja lopulta teki mieli kuitenkin vielä selkään. Kyllä se vaati aika paljon kypsyttelyä, mutta en kadu valintaani. Kaksi vuotta meni kyllä pelkästään totutellessa ja kävellä käpsytellessä. Nyt olen sentään jo ravivaiheessa, olen opetellut perusasioita kouluratsastuksesta, osaa laittaa itse hevosen ratsastusvalmiiksi ja muutamia ketoja olen laukannutkin. Näistä kiittämäni hyvää ystävääni ja hänen sitkeyttään ja neuvoja. Hänen hevostensa kuvia linkitin aiemmin. Poju ja Veeru ovat kärsivällisesti toimineet "terapiaratsuina" minulle ja aika monelle muulle. Kiitän myös paikkakunnan mahtavaa tallia Wanhan Koulun Tallia. Voin suositella lämpimästi. Löydät heidät netistä.

Nyt joulun alla olen suorittanut jopa ensimmäisen esiintymiseni pikkujouluissa - hevosen kanssa! Harmi ettei ole siitä kuvia todisteena. Yksi kuva on kenraaleista, mutta sen jälkeen vaihdoin vielä hevoseen kuvan ponista. Ponin kuva alla, hän on Nelliino-neiti.

Hiluna on tallin osaavimpia ja hienoimpia suokkeja. Hän on ollut ratsuni myös useita kertoja. Hänen tyttärestään on kasvamassa vähintään äitinsä veroinen monipuolinen suomenhevonen - jos ei jopa hienompi.

Kerran olen päässyt myös issikkavaellukselle. Eiväthän ne ole niin kauniita kuin esimerkiksi oikein muhkea suomenhevonen, mutta jotain ihanaa siinäkin reissussa oli. Ilma oli hieno, joskin paikoitellen tuuli kävi ja hevoset rauhallisia, oppineita. Sain nauttia luonnonrauhasta, maisemista ja erilaisesta kokemuksesta täysin vieraiden ihmisten parissa. Pari tuntia meni tosi nopeasti. Näimme ilveksen jälkiä ja paikan missä se oli saanut jäniksen ja syönyt sen. Sitä hevoset haisteli hieman korvat tötteröllä. Muuten menivät nätisti jonossa välillä kuusenoksia maistellen, ilman kenkiä jäisiä polkuja. Uskomattoman varmajalkaisia.

Giesli oli minun ratsunani. Oltiin aika samiksia siihen aikaan.

Töltti oli hauskaa. En ollut osannut kuvitella sitä etukäteen millaista se on. Hymy tulee huulille vieläkin sitä ajatellessa. Pakko kokeilla joskus uudelleen. Suomenhevosilla maastoilu on aivan erilaista vaikkakin ihanaa.

Että semmoista tällä kertaa. Lopuksi kerron lyhyesti unestani, joka sai jo minutkin huolestumaan uuden harrastukseni vakavuudesta. Näin unta, että menin puuliiteriin ja sinne oli ilmestynyt yöaikaan joku tämännäköinen otus:

Kuva lainattu netistä. Tuommoinen musta-valkoinen karvaotus siellä seisoi.... toiveajatteluako? :) No, onneksi en ole voittanut lotosta eikä tontillani ole tallia saati peltoa. Mutta joskun päiväunissani haaveilen uljaasta mustasta, lihaksikkaasta karvajalasta. Enkä tarkoita puheillani kaksijalkaista. Pukin odotustunnelmissa siirryn kuuden juurella tarkistamaan leffatarjonnan. Olkaahan kilttejä! Koskaan et tiedä kuka ikkunasta kurkkii... se saattaa olla vaikka meidän uusi naapuri.

Naapurissakin tapahtuu...

Kuva viime talvelta, nyt ei ole lunta nimeksikään.

 Niin, haluan kertoa teille eilisillasta. Sehän oli tavallinen pimeä, vähäluminen keskiviikkoilta. Kello lähenteli puoli kymmentä illalla. Kissojen yövuoron aika oli koittanut, mutta nepä eivät halunneetkaan ulos. Syystä? Syystä, että naapurista kuului myrinää. Ihmettelimme tovin sitä ääntä kunnes keksimme: uusi naapurimme ajaa ruohonleikkurilla - sellaisella päältä ajettavalla. Ai miksikö? Eikös se ole ihan normaalia joulukuussa (ei lunta, ei ruohoa), myöhään illalla pimeässä? Ai ei vai... no ei kissoistakaan. Viettivät siis yön sisällä.

Saattoihan se olla, että naapurimme testasi ketjuja leikkuriin, että voi lumien tullessa aurata pihaa, mutta ei kuulema onnistu tuossa risteessä sillä vehkeellä. Jään mielenkiinnolla odottamaan :)

Kuten varmaan jo ymmärsit yllä olevasta, että meille on tullut uusi naapuri. Ja sen ovat kyllä muutkin naapuristossamme saaneet huomata. Niin kovasti on koettanut tehdä tuttavuutta. Itse olen kyllä ajatellut hankkia isomman koiran ja pesäpallomailan. Kerronpa siitä joskus lisää.

Eilen mainitsin jo ohimennen isomummoni. Toisen puolen suvussa oli myös ihanat isoisovanhemmat. Isomummo oli aina ystävällinen ja lempeä, istui kiikkutuolissa neulomassa. Sain perintönä hänen kiikkutuolinsa (on sopivan leveä minunkin perälle), mutta se on tällä hetkellä sijoituksessa, kun ei ollut sijaa talossa. Toivon mahduttavani sen ensi vuoden puolella olohuoneeseen. Sitten takan edessä istuessa ja sukkia neuloessa voin mummoa muistella <3 Loppuaikanansa mummo oli kuulema äkäinen ja arvaamaton sairaudesta johtuen, mutta sitä minä en niin muista.

Isoukista muistan ensimmäisenä hänen "hevosyskänsä" ja harmaan villalangan ranteessa. Mietin tässä juuri eilen illalla ennen nukahtamistani, että estikö se reumatismia tai jotain muuta tautia, vai oliko se muistutuksena jostain. Pitää joskus kysyä äidiltä miten se oikein meni. Ukilla oli iso suomenhevosruuna, jos muistan oikein. Sen nimi oli Nopsa. Oli kuulema nimensä veroin, jos pääsi karkuteille. Ukki piti sitä kyllä pihassa vapaanakin, kun ei lähtenyt sen kauemmas. Pelkäsimme sitä lapsena kamalasti eikä se tykännyt kyllä lapsistakaan. Olen siis ikäni pelännyt ja vierastanut hevosia - näihin päiviin asti. Mutta se on jo sitten toinen tarina, kerron myöhemmin lisää.

Nyt minua kutsuu röykkiö vanhoja lasten vaatteita, leluja ja kirjoja. Pitää käydä läpi mitä voi viedä kirpputorille, mikä jatkojalostetaan muuten ja mitä joutaa roskiin. Töihin vien muutaman kirjan ja pelin odotusaulaan. Pienet lapset tykkää, kun on välillä jotain uutta tutkittavaa :)

Laitan tähän lopuksi kuvia siitä aiheesta mistä lupasin kertoa myöhemmin...