... ja ihan vain kokeilemalla näin aluksi. Kova olisi kirjoitusinto, vaan ei tunnu aika riittävän näin joulun alla ja ennen vuoden vaihdetta.
Joulusta tuli mieleen, kun tänään töissä kuuntelin radiosta minulle ihan uusia joululauluja ja ihmettelin kuka laulaa ja mitä. Ihan mieli herkistyi kauniista sanoista - etenkin siitä joululaulusta, jossa laulettiin mummosta (sen olen sentään joskus ennenkin kuullut). Juuri viime päivät olen mummojani ja ukkejani ajatellut siellä pilven reunalla. Ihan suurimmalla rakkaudella isomummoani, josta näen välillä aina untakin.
Kerroin töissä juuri tänään millainen vanhan ajan joulufiilis tuli isomummoa ajatellessa. Ja muistin, kun opin lukemaan ja tuvan pitkällä penkillä luin satukirjaa isoukille korvaukseksi siitä, kun hän oli niin usein minulle lukenut aiemmin.
Ja sitten se vasta herkkä mieli tuli ja kyynel silmäkulmaan, kun radiossa puhuttiin MLL:n joulukeräyksestä ja toimittajat lukivat ääneen lahjakortin saaneiden ajatuksia muistamisistaan. Olen itsekin ollut kortteja jakamassa muutamina vuosina ja kyllä siitä saa parhaan joulumielen :) Valitettavasti tänä vuonna en pääse tätä iloa jakamaan.
Joulumieli on kyllä tahtonut olla hukassa kaiken kiireen keskellä ja pitkien päivien jälkeen. Kortitkin on laittamatta, kun jäivät toisena vuotena peräkkäin askartelematta. Ehkä minä korjaan tapani taas tulevina vuosina. Tonttuja olen sentään väkertänyt ja muutamia niillä jo ilahduttanut. Kokeilen laittaa kuvan niistä.
Joulusta tuli mieleen, kun tänään töissä kuuntelin radiosta minulle ihan uusia joululauluja ja ihmettelin kuka laulaa ja mitä. Ihan mieli herkistyi kauniista sanoista - etenkin siitä joululaulusta, jossa laulettiin mummosta (sen olen sentään joskus ennenkin kuullut). Juuri viime päivät olen mummojani ja ukkejani ajatellut siellä pilven reunalla. Ihan suurimmalla rakkaudella isomummoani, josta näen välillä aina untakin.
Kerroin töissä juuri tänään millainen vanhan ajan joulufiilis tuli isomummoa ajatellessa. Ja muistin, kun opin lukemaan ja tuvan pitkällä penkillä luin satukirjaa isoukille korvaukseksi siitä, kun hän oli niin usein minulle lukenut aiemmin.
Ja sitten se vasta herkkä mieli tuli ja kyynel silmäkulmaan, kun radiossa puhuttiin MLL:n joulukeräyksestä ja toimittajat lukivat ääneen lahjakortin saaneiden ajatuksia muistamisistaan. Olen itsekin ollut kortteja jakamassa muutamina vuosina ja kyllä siitä saa parhaan joulumielen :) Valitettavasti tänä vuonna en pääse tätä iloa jakamaan.
Joulumieli on kyllä tahtonut olla hukassa kaiken kiireen keskellä ja pitkien päivien jälkeen. Kortitkin on laittamatta, kun jäivät toisena vuotena peräkkäin askartelematta. Ehkä minä korjaan tapani taas tulevina vuosina. Tonttuja olen sentään väkertänyt ja muutamia niillä jo ilahduttanut. Kokeilen laittaa kuvan niistä.
Olen kokeillut eri väriyhdistelmillä ja kivoja ovat kaikki. On ruskea-, musta- valko- ja harmaapartaisia tällä hetkellä. Poikani omi heti itselleen parit kappaleet, pukkejakin pitäisi kuulema tehdä. Ja isompia tonttuja. Nuorempi poika kyseli samalla, että miksi joulupukki on kaikissa kuvissa ja elokuvissa lihava?? Niin tosiaan - mitä tuohon olisi pitänyt vastata... Että lihavat on leppoisia ja pukki on kaikista leppoisin ja iloisin (vai onko joulukiireissä ja lasten tehdessä tuhmiaan). Onneksi asia selvisi seuraavana päivänä elokuvasta "Mitä tapahtui joulupukille".
Koetin kirjoittaa itse joulupukille vähän myöhässä, että toisi minulle Raskasta joulua 2013 -cd: joululahjaksi. Oli niin upean kuuloista. En olisi uskonut miten niinkin rumista ja karvaisista miehistä lähtee jotain niin kaunista ;)
Vaan nyt tämä tonttu lähtee takan lämmitykseen, vetää villasukat jalkaa ja koettaa latautua vielä kahteen työpäivään ennen joululomaa. Sen tosin katkaisee joulupäivän työpätkä, mutta se saattaa mennä tip-tap leikiten kinkun syönnin lomassa. Rauhallista ja tunnelmallista joulun odotusaikaa kaikille! Palaan asiaan myöhemmin...
Hienoa. Tätä olenkin jo odottanut....tip, tap..Kirsikka.
VastaaPoistaHienoa, että olet alkanut pitää blogia! Tätähän pitää seurata ;)
VastaaPoista